Miten se onkaan niin vaikeeta luottaa ihmisiin? Hetken, kun luulee tuntevansa toisen kunnolla niin saa tietää aivan jotain muuta. Sydän säpäleinä itken yksinäisyyttäni ja toivon parempaa, mitä ei tuu koskaan olemaan. Ehkä joskus, ehkä ei. Kun vaan saisi olla edes hetki jollekkin tärkeä ja rakas, niin se vaan ei mene. Toivottavasti muilla ihmisillä menee paremmin. Hetki hetkeltä luulen saavani rakkauden, mutta aina lopussa kaikki haihtuu savuna ilmaan ja olen taas yksin.