IRC-Galleria

Syksyn värittämät lehdet rahisivat jalkojeni alla kävellessäni eteenpäin.
En ollut aivan varma että mistä, tai minne olin menossa, halusin vain kävellä, ja aikaa itselleni.
Koko vuoden olen joutunut miettimään muita, huolehtimaan toisista, ja kantamaan vastuuta muista.
Nyt ajattelen vain itseäni. Ehkä olen itsekäs, tai en . Mutta jos en saa koskaan aikaa miettiä itseäni, valuuko elämä käsistäni.?
Minun pitäisi olla itsenäinen, hyvän näköinen, pitäisi jaksaa olla positiivinen, ja en saisi näyttää mieltäni. Onko sellainen täydellinen nainen.?

Ei, se on ihminen joka ei arvosta itseään. Ei arvosta omia mielipiteitään,
tai ylipäätänsä laisinkaan elämäänsä.
Onko se silloin minun elämäni jos toteutan kaiken mitä toiset minulle ehdottavat.?
Onko se silloin minun elämääni jos yritän elää toisen elämää.?
Minun elämäni on tässä ja nyt ja yritän elää jokaisen päiväni kuin se olisi viimeiseni.
Olen onnellinen päivinä, joina oloni on surullinen.
Yritän löytää onnea päivistä, jonka voisin vaihtaa jo seuraavaan.
Yritän löytää onnea itkusta ja surusta.
Eikö sen pitäisi jo tehdä minusta täydellisen naisen.?

Jatkan kävelyä ja yritän pysyä ajatuksissani.
Kastanjan väriset hiukseni liehuivat kasvojeni edessä, jotka tihkusade kasteli.
Potkin matkalla tielleni osuvia kiviä ja lehtiä ja yritin miettiä täydellisen naisen salaisuutta.
Voiko täydellisen naisen määritellä.?

Tuuli suhisi korvissani ja tuntui kun puutkin olisivat kuiskailleet minulle.
Kävelin narisevan sillan yli ja kuulin joen solisevan allani.
Sade loppui ja auringon säteet tulivat esiin taivaalla.

Olen selvittänyt mysteerin, täydellisen naisen määritelmää ei ole olemassa