IRC-Galleria

Ruumiillinen paraneminen keskenmenon jälkeen on nopeaa verrattuna henkisten haavojen paranemiseen. Nainen aloittaa henkisen valmistautumisen äitiyteen heti kun raskaus on todettu. Myös hormonaaliset muutokset alkuraskaudessa ovat suuret. Siksi ei ole yllättävää, että raskauden loppuminen ylättäen - oli se kuinka varhainen tahansa - on henkisesti erittäin raskasta.

Ensimmäinen reaktio keskenmenoon on yleensä järkytys (Ei! Ei meille!), sitä seuraa viha/syyllisyys/masennus (Miksi meille? Mitä tein väärin?) ja viimeisenä tosiasian hyväksyminen (Tämä tapahtui minulle - tämä on osa elämääni).

Olo ei välttämättä parane nopeasti. Parin päivän tai viikon tai kuukauden päästä keskenmenosta saattaa nainen olla aivan yhtä surullinen. Jokaisella paranenminen vie oman aikansa ja jokaisella on oma tapansa selviytyä. Toisilla se käy nopeammin kuin toisilla. Toisille keskenmeno on helpompi kestää, toisille siitä saattaa jopa tulla koko elämän keskipiste. Usein myös olo saattaa hetkittäin tuntua paremmalta ja jälleen yllättäen aivan odottamatta todella masentavalta.

Toivo uudesta raskaudesta saatta auttaa jaksamaan eteenpäin, mutta jokainen menetys on henkisesti raskas. Ja jokaiselle menetykselle tulisi antaa oma suruaikansa edes yrittämättä unohtaa. Eikä yhtään menetystä voi unohtaa, ne vain muuttuvat osaksi elämää.