Ei voi sanoin kuvailla tätä pahaa oloa ja ahdistusta mikä tuli onnettomuuden jälkeen, ei ole salaisuus että oon tällä hetkellä sairas. En tiedä voinko jatkaa toviin normaalia elämää. Kaikki oli niin hyvin. Mutta ehkä tämä biisi antaa lohtua. Rokkiamuija kuuntelee Juha Tapiota, ei vaan voi mitään.
Hetken vielä, tämä puoli maailmaa,
hetken vielä, nukkuu yötä valkeaa.
Sä mietit kuinka mikään satuttaa voi niin.
Parhaat vuotes, kaikki maahan poljettiin.
kertosäe:
Puoltakaan en sun kivustas voi tietää
sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
mut joku aamu, mä tiedän sen
sä heräät huomaamaan
sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan
Ja sä oot kaunis, vaikket enää tunne niin,
ne vaikka veivät sulta uskon ihmisiin.
Hetken vielä, nukkuu puoli maailmaa,
hetki vielä, kirkas aamu aukeaa.
-Juha Tapio