IRC-Galleria

On niin vaikeeta puhua asioista joista ei tiedä itsekkään yhtään mitään.
Katsella avuttomana ympärilleen kuin ajovaloissa seisova peura "shokki"
Mistä tulin? Minne menen? poukkoillen päättömänä valokeilassa.

Tietääkö kukaan tai kysyykö kukaan koskaan sitä miltä tuntuu kun kaikki tuijottaa ja vaatii vastauksia vaatii sanoja ja vaati tekoja? Miksi ei saa vaan olla.
Miksi kaikkea täytyy aina niin suunnitella.. mä vihaan suunnitelmia!
Mä vihaan itseäni, mä haluan hakata mun päätä seinään niin että se jumalauta tuntuu, niin että se sattuu... valuttaa itseni seinää pitkin lattialle makaaman.. ois vaan hiljaista ja kukaan ei vaatisi tai odottaisi mitään. En edes minä itse.

Ja jos saan itseni ehjäksi, itseni kasaan ja olen valmis keskutelemaan ihan jokaisen kanssa, kertoa jokaiselle ne sanat jotka hän haluaa kuulla. KAikki menee hyvin, kaikki toimii...
Ongelmana se että kukaan ei jaksa odottaa..

Mitä te minua siitä syytätte, että jotain muuttui? mikä on se jotain? sitä en pysty kertomaan: Kaikkihan on Niin hyvin.Vai onko sittenkään? ei voi olla... mutta mikä se on se ongelma joka pinnanalla on pitkään ollut? Tunnistakaa se! Antakaa mun löytää ensin mun ongelmat, surut ja psyykkiset kahleet. Vasta niin ne voidaan ratkoa, pyyhkiä pois ja avata kahleet.


mitä enemmän multa odotetaan ja vaaditaan sitä enemmän mä menen lukkoon, kuoreen, muuraan itteeni seinän sisään...