IRC-Galleria

Mietinpä tässä paripäivää sitten, että miten kaikki asiat parisuhteen aikana muuttu...
mietin haikeana sitä ensihuumaa ja kohteliaisuutta.. Miksi se ei voisi säilyä ikuisestI?
Mutta toisaalta sen väistyessä tulee tilaa syvemmälle suhteelle.. aidolle välittämiselle ja toisen tuntemiselle... molempi parempi :) Naureskellen jopa mietin miten ennen oli, miten nyt, ja kuinka sitten mahdollisesti tulevaisuudessa...
Otetaanpa vaikka tälläinen esimerkki...

Mies on jättänyt likaiset sukkansa lojumaan keskelle olohuoneen lattiaa...
mitä tapahtuu?

Ensihuuma...
Mies:Hei oot sä nähny mun sukkia missään?
Nainen:ai millaisia?
Mies:mustia, missä on sellanen kuvio..
Nainen:hei ootas, oisinkohan mä laittanu ne tonne kaappiin kun siivosin omiakin vaatteitani, en ole nyt ihan varma..minäpä käyn katsomassa (ja nainen ON varma että on korjannut ne)
Nainen:juu onhan ne täällä, ihan huomaamatta korjasin siis nekin tänne..
Mies:kiitos, kiva että löytyivät

Muutosvaihe...
M:mis mun sukat?
N:no mistä minä sun sukistas nyt tietäisin (tietää että ne on lattialla..)
M:no aattelin jos oot nähnyt kun oot siivonnu
N:en miä sun sukkias siivoile, jotkuu on ainakin lojunu jo SATAPÄIVÄÄ tuolla olkkarissa.. niitäkö etsit..?
M:no just, et voinu heti sanoa! Ja näähän on likaset...

(ja tämä vaihe on se jonka aikana joko päädytään eroon, tai taistellaan läpi ja päästään jatkoon...)

Vakiintunut...
M:mis mun..
N:olkkarissa..
M:onks ne..
N:on
M:ok... Mitä mä tekisinkään ilman sinua?
(Nainen ajattelee.. Hukkaisit ainakin sukkasi..)

:) mutta tämähän on vain minun näkemykseni...