IRC-Galleria

Tänään kävin hammaslääkärissä, enkä voinu syödä kahteen tuntiin. Tosin kestin vain tunnin syömättä. Nyt asiaan.

Oon viihtyny enemmän kuin hyvin baareissa viimeiset pari kuukautta. Ehkä jopa liiankin hyvin, koska tuntemattomatkin tietävät jo itseäni paremmin missä olen aikaani (öitäni) viettänyt. Tästä hyvä esimerkki on viime viikonloppu Ale pupissa. ``Ootko sä SE Juulia joka oli edellis viikonlopppuna Kangasalla?`` He tiesivät myös Miian liikkeistä. Tainno ainahan me samoissa paikoissa liikumme.

Tässä on viime aikoina tapahtunut ties mitä kommelluksia muutenkin. Ollaan päädytty talliin ja halliin ja ties minne. Ehkä yksi hauskimmista jatkopaikoista on ollut halli jossa valmistetaan osia öljynporauslautoille. Eli pari ryhävälasta mahtuvat hyvin menoon mukaan.

Pääsin myös kunnon amiksena vanhojen jatkoille. Tai pääsin ja pääsin, tuppauduin mukaan eikä kukaan uskaltanut (jaksanut) heittää pihalle. Siellä sitten riehuin kera Saarenmaani. Jatkoilta sitten jotenkin kummasti päätettiin lähteä baariin. Eikä matka sinnekkään, tietenkään, voinut sujua ilman ongelmia. Yritin avata rappusten yläpäässä olevaa ovea, mutta kuinkas kävikään. Jotenkin kummasti kaaduin taakseppäin, pää edellä, rappuset alas. Ai. Jalassa on vieläkin hervoton mustelma niinkuin kädessäkin. Onnesta pahemmilta henkilövahingoilta vältyttiin. Päähänkään ei tullut lisävaurioita.

Eräänä kertana baarista tarttui mukaan Armonkallion kuuluisille jatkoille isä ja poika. Itse olen sitten luultavasti se pyhä henki. Että ei muuta kuin isän, pojan ja pyhänhengen nimeen.

Muistatte varmaan myös sen hervottoman lumimyräkän, ja kyllä, silloinkin oli aivan välttämätöntä lähteä baariin. Matkalla kaaduin n.5 kertaa. Takasin tullessa vielä enemmän. Miialle olin kuulemma sanonut että tähän olisi hyvä jäädä nukkumaan, en kuitenkaan saanut siihen lupaa.

Kohteliaisuuksiakin on sadellut enemmän kuin laki sallii. Tuonelan tienviitta, Zombi, vihaisen näköinen. Paras kaikista on ehkä kuitenkin seuraava :`` Sulla on pirun silmät, suudellaanko?`` Ja arvatkaa vain miten siinä sitten kävi. Monen päivän villi seikkailu Tampereen tuolla puolen. Tiedän että tässä vaiheessa viimmeisetkin mohikaanit tulevat kateellisiksi.

On kuitenkin turha olla kateellinen. Ei tämä minunkaan elämä aina niin miehien ja hauskanpidon täytteistä ole. On myös krapulapäiviä kera oikean pojan ja Saikun. Ja silloin minuun kohdistuva kuri on vähintäänkin hitlerimaista. Jos en ole ihmisiksi saan rangaistuksia. Eli toisin sanoen lennän pihalle. Usein pelkkä hetki käytävässä riittää. Ei kuitenkaan aina. Viime viikonloppuna rupesin vastustamaan sitä, että alushousuni heitetään pihalle. Joten minut heitettiin pihalle pelkkä takki yllä hakemaan ne takaisin.

Minulla on myös ylimääräisiä kykyjä. Toinen niistä on haistaa kannabis missä vaan ja toinen on löytää kadonneet kondomit paikasta kuin paikasta. Voit kuulla minun vähintään 13 tunnin kuluessa hihkaisevan ``löysin jo``, oli ehkäisyvälineet sitten heitetty ikkunasta pihalle tai jätetty suoraan mustaan aukkoon. On myös kolmas kyky. Se - tunne - käsissä- raivo. Meni kunnolla hermo yhteen mieheen joten päätin sitten VÄHÄN tuuppasta. Mutta ukko lensikin kaaressa selällensä. Siitä huolimatta en onnistunut lentämään pihalle saatika päässyt putkaan.