IRC-Galleria

Rakkaalle 23 vuotta kestäneelle ystävyydelle ja ystävälle kirjoitettu oma runo syntymäpäiväkorttiin. Kirjoitettu 21.10.2007, päivää siis myöhemmin, kuin kyseisen ystävän synttärit oikeasti oli :)

Ystävyys on helmeäkin sileämpää,
kultaakin kirkkaampaa ja
aurinkoakin säihkyvämpää.
Aito ystävyys sokaisee
vastaan tulevien silmät.
Ikuista elämä ei ole,
mutta ystävyys on.
Olen maailman onnekkain saadessani
sanoa sinua ystäväkseni.
Sitä tunnetta ja ylpeyttä ei kukaan
voi koskaan ottaa minulta pois.


Olet oikeesti Noora bueno, mun pitkäaikasin ystävä, niinku se yks kuvakin kortissas osoitti... Noora 9kk, Matti 3 vuotta ja mä 1 vuoden :DDDD <333333333333333

Vastaan taistelua, tappelemista paholaisten kanssa.
Kyynelten virtaa, tulvivien kanavien satua.
Raamattu kristillisyyden symbolina kädessäni,
yhä enemmän mietin,
kuinka paljon tuohon paperikasaan uskon.
Toivo hiipuu varjona takanani yhä etäämmäs,
tämä ei olekaan unta,
mitä niin kovasti olen toivonut.
Mitä tapahtuisi,
jos toteuttaisin ajatukseni,
jos luopuisin uskosta ja antaisin pahuuden vallata sieluni?
Itkisikö kukaan haudallani,
haudattaisiinko minua edes?
Tuikku palaa loppuun,
pimeys valtaa huoneen,
näinkö se kaikki menee ohi?
En saa mahdollisuutta nauttia edes pienistä asioista,
auringosta: se heijastaa liian kirkkaana silmiini,
joten en voi katsoa sitä kohti;
linnuista: ajatukseni hiljentävät kauniin laulun,
jota ennen niin mielelläni kuuntelin.
Ovatko iltarukoukseni vain turhaa sanahelinää,
jotka jäävät ilmaan roikkumaan?
Eikö kukaan kuule, kun pyydän apua?
Makaan keskellä tietä ja
ihmiset vain murskaavat askelillaan ruumistani,
kukaan ei välitä tuosta pienestä olennosta.
Jokainen askel tuhoaa tuhkana tuuleen palan sydämestäni.
Kohta ei ole edes pientä toivonkipinää.
Jos välität, auta minut pois ihmisten välinpitämättömyydestä,
naiviuden irstaasta viemäristä.

Jos kuolisin jäisikö kukaan kaipaamaan? Huomaisiko kukaan, että olen poissa? Vai jatkaisivatko he elämäänsä niinkuin ennenkin? Muistaisivatko he edes kuka olin?"

Olenko sinulle tärkeä henkilö? Jos olen kirjoita minulle kommentti ja kerro, millaista olisi elämä kuolemani jälkeen. Huomaisitko minun olevan poissa???..

Laita tämä myös omaan päiväkirjaasi ja katso kuka välittää oikeasti

Vaihtoehdoista nainen, mies, androgyyni ja sukupuolineutraali,

SINÄ OLET NAINEN

Kuvauksesi

Olet nainen. Sinussa on hyvin paljon naisellisuutta, naisellisia persoonallisuuden piirteitä ja toiminnan tyylejä. Sinulla ei ole juuri lainkaan miehekkäitä persoonallisuuden piirteitä tai toiminnan tyylejä. Naisellisuus on sinulle hyvin tärkeää ja osaat nauttia naiseudestasi.

Haluat selkeästi liittyä naisten ryhmään sekä erottautua vahvasti miesten ryhmästä. Olet valinnut hyvin feminiinisen ja äärimmäisen epämaskuliinisen kohdan. Olet siis sukupuolisesti äärilaidan ihminen. Mieheytesi ja naiseutesi eivät ole tasapainossa, vaan feminiinisyys hallitsee persoonaasi. Sinulla saattaa olla maskuliinisuuteen liittyviä pelkoja ja huolia. Jos haluat olla sukupuolisesti harmonisempi ja tasapainoisempi, sinun on syytä kehittää maskuliinisia puoliasi.

Naisellisuuspisteesi: 24
Miehekkyyspisteesi: -12


Toisin sanoen, olenko naispuolinen sovinistisika vai? hui :/ Pitää varmaan pyytää joku pojista opettaan mulle miehisiä tapoja... mut hei mähän osaan jo vetää bissen yhellä kulauksella alas, piereskellä ja röyhtäillä, niinku mies... Niin siis miehet, kyllä, naiset piereskelevät ja röyhtäilevät tai siis ainakin mä ;D Juu'u, miehet on sikoja ja mä olen itse täydellinen afrodite/venus ;P

Kukaan ei tiedä,
kukaan ei tunne sitä,
mitä kovan kuoren alle kätkeytyy.
Sydän on liian heikko tälle,
yksinäisyys on ansaittua.
Tunteet ovat liian suuria pienelle sielulle.
Ajatus valtaa mieltä
päivä päivältä aina vaan enemmän.
Kyyneleet ovattehneet jo meren,
niiden suolainen maku maistuu nytkin huulillani.
Mä en pysty raivaamaan tämän läpi,
voimani ovat paholaisten vankina,
ne ovat voimiltaan suurempia,
kuin hyvyyden Jumalilla.
Pyhyys on piikkinä sydämessäni,
rikki menneet sanat tuhlattua harhaa.
Naivi olen olemukseltani,
tarvitsen vain käden, johon turvautua.
Haluan jonkun, joka rakastaa.
Tarvitsen vapauden,
jotta voin taas elää.
Ne ovat toivottomia,
toteutumattomia haaveita.
Auta minua nousemaan,
haluan olla enkeli,
suojelusenkeli rakkailleni,
se on ainoa keino, ainoa voima,
mikä minulla on enää jäljellä.

Viha.
Mä vihaan heitä,
lähtekää pois,
jättäkää mut yksin,
silloin en voi satuttaa ketään.

Kateus.
Onnelliset ovat vihollisiani,
ne usuttaa mua kuoreeni.
Mäki haluan olla onnellinen,
mä en vaan saa sitä mahdollisuutta.

Pelko.
Mä pelkään elämää,
unelmat ovat turhia.
Nukkuminen on mahdotonta,
en kuitenkaan uskalla.

Tuoksusi leijailee ihollani,
kosketuksesi säilyy sydämessäni.
Tunnut hyvälle siinä lähelläni,
sait mut unohtaan kaiken hetkeksi.

Sieluani on alettu korjaamaan,
puhtaus on elämän symboli.
Pyhyys luo tunteen onnelle,
rakkaus on ikuinen virta.

Kuulen lintujen äänen,
laulu on tarkoitettu minua varten.
Näen auringon pilvien lomasta,
valon tunnelissa edessäni.

Se alkaa tästä,
käänän uuden sivun lehdestäni.
Vanha muste on poisheitettyä,
ryppyiset paperit tuskan peili.

Tää ei voi jatkua näin,
hymyä en enää tunnista,
kyyneleet muodostavat meren.
tunne on sanoinkuvaamaton.
En pysty.

Auttakaa.

Olen yksin,
ajatukset hajottaa pään,
sydän on jo valloitettu.
Ne saa mut puolelleen,
haluan taistella vastaan,
en kykene siihen yksin.

Pelottaa.

Syytän itseäni,
kaikki johtuu mun tekemisistä.
Mä olen aiheuttanut tän.
Mä haluan pois,
mulla ei ole enää syytä elää.

Olemattomat.

Se iski taas tänää,
en muista siitä muuta kuin sen tunteen,
tärinä virtas läpi vartalon.
Tiesin sen olevan lopun alkua.

Mä en pysty tähän,
mä en vaan enää jaksa.
Mun täytyy mennä,
haluan olla rohkea.

Kukaan ei tiedä,
en uskalla kertoo.
Olen heikko ja naivi.

Totuus pelottaa,
mitä järkee tässä enää on?
Säkin lähdit,
mä tuhosin kaiken,
oman elämäni ja
mikä pahinta,
mä pilasin sen,
mitä meillä oli.

Antakaa mulle anteeksi,
kaikki päättyy.
Olen tehnyt päätöksen,
kukaan ei voi ottaa sitä multa enää pois,
vaikka kaikki muu onkin jo otettu.

Olen itsekäs piru,
kovan kuoren alta löytyy rikkinäinen sydän.
Yrittäkää ymmärtää,
kaikki tuntuu väärältä.

Mikään ei ole kohdallaan,
haavoitin liian monia,
anteeksi en voi itselleni antaa.

Haavat on revitty auki,
välinpitämättömyys,
sana raaka,
sitä tunnen itseäni kohtaan

Unelmat valuu mereen,
kaikki loppuu aikanaan,
mun aika on tullut.

Miten poistaa voin rakkaudettomuuden,
ei ole enää keinoja,
on vain tunnettava,
milloin on aika lähteä.

Mä olen kokenut paljon,
tuntenut paljon,
nyt vaan tunne on liikaa.

Olen pahoillani.

En aina voi sua ymmärtää,
oisit ees voinut yrittää,
vaikka joskus tuntuu,
että kaikki on turhaa.

Sä koitit mulle selittää,
ei oo järkee jatkaa elämää.
Mä tahdoin olla sulle
syy jatkaa huomiseen.

Sä olit perhonen,
jonka siivet eivät kantaneet.
Sä väsyit kylpyhuoneeseen.

Nyt kun öisin katson tähtiin
ja sun kasvos siellä nään,
rakastun uudelleen.

Et halunnut mua sun maailmaan,
vaikka koitin sua niin rakastaa.
Sä sanoit, että on parempi mulle,
et halunnut satuttaa.

Kun eilen näin sun itkevän,
mä aavistin sun lähtevän,
sun silmät katsoi tyhjää.
Nuku rauhassa pikkuinen.

Sä olit perhonen,
jonka siivet eivät kauas kantaneet.
Sä väsyit kylpyhuoneeseen.

Nyt kun öisin katson tähtiin
ja sun kasvos siellä nään,
rakastun uudelleen.

Uudelleen,
rakastun uudelleen.

Sä olit perhonen,
jonka siivet eivät kauas kantaneet.
Sä väsyit kylpyhuoneeseen.

Nyt kun öisin katson tähtiin
ja sun kasvos siellä nään,
rakastun uudelleen.

Ja kauan katson.
Perhonen,
jonka siivet eivät kauas kantaneet.
Sä väsyit kylpyhuoneeseen.

Sä olet niin kaukana jossakin.

Nyt kun öisin katson tähtiin
ja sun kasvos siellä nään.
Niin sun täytyy mennä.

Rakastun uudelleen.
Uudelleen ja uudelleen,
rakastun uudelleen.