IRC-Galleria

Jumittaa.
Heräsin pari tuntia sitten, mutta taidan kohta mennä takaisin nukkumaan. Valve-elämässä ei tällä hetkellä kiinnosta mikään. On niin tylsää että aikakin on oikeastaan pysähtynyt. Ulkona vaan vaihtelee valaistus kun aurinko ilmestyy välillä sekunniksi pilven takaa. Samankaltaisella rytmityksellä koivunoksat tuntuu välillä pyyhkivän ikkunaani asti. Vähän paleltaa, en tiedä johtuuko se asuntoni lämpötilasta, väsymyksestä vai siitä, että söin aamiaiseksi kaksi jäätelötuuttia. Siitä nyt tosin on jo se pari tuntia, joten luulisi niiden aiheuttaman vaikutuksen ruumiinlämpöön tasaantuneen. Eikä mulla silloin ollut kylmä kun niitä söin, se tuli vasta ihan nyt. No, sänky vällyineen houkuttelee entisestään. Ja sitä paitsi mulla oli silloin vähemmän vaatteita päällä kun söin ne jäätelöt. Yläkerrassa rassataan jotain, välillä kuuluu poran ääni ja välillä jonkun massiiviselta kuulostavan laitteen, en niin jaksaisi kuunnella kumpaakaan. Eilen kun menin nukkumaan - oli muuten ensimmäinen kerta tänä vuonna kun näin aamun illalla - kuulin kun yläkerran naapurit juttelivat. Tänään heräsin kolmelta siihen samaan jutteluun. Nukkuivatkohan siinä välissä? Nii ja illalla oli tosi hienoa kun tulin kotiin. Joku oli ilmeisesti laskenut ilmat fillarin etupyörästä, joten taluttelin sen sit kotiin, ja siinä köpötelessä oli hyvää aikaa katsella ympärilleen. Aamu sarasti pilvien takana. Musta oli outoa että taivas oli valoisin pohjoisessa, mutta ehkä sit tuuli sieltä päin tai jtn. Ihan loppumatkasta alkoi sataa harvakseltaan, mutta valtavia pisaroita. Oli ihan kamalan syksyinen fiilis, hyihyi olin hetken aivan kirkkaasti takaisin viime syksyssä. Mä en halua ajatella sitä syksyä. Aikaisemmin illalla oli myös tosi vahva deja vu, se tuli itse asiassa muutaman sekunnin aikana monta kertaa peräkkäin. En oikeen tiiä mihin se edes liittyi, mahdollisesti johonkin uneen tai tv-ohjelmaan, kun se tuntui niin kovin etäiseltä. Yöllä näin painajaisehkoa unta ensi viikon pukunäytöksestä; aikataulu meni niin tiukille, ettei koreografiaa ehditty harjoitella ollenkaan, vaan kaikki pyörivät lavalla itsekseen miten keksivät. Tila oli järjestetty tosi huonosti, lavalle piti juosta portaista silleen että yleisö näki. Sit mun ekassa sisääntulossa mun liivien olkaimet veti mun ryhdin ihan kasaan (?!) niin että kävelin ihan kumarassa. Vaatteita eikä kenkiä eikä sukkahousuja eikä etenkään sisääntulojärjestyspaperia löytynyt mistään, ja kaikki oli yhtä kaaosta. Esiintymässä oli tietysti jotain random-tyyppejä mun menneisyydestäni. Miksiköhän helvetissä alitajuntani käsitteli viime yönä esim. Anniina Kainalaista? Tietty se oli mun bestis 4. luokalla, mutta öö ei ole liittynyt millään tavalla mun elämääni viimeiseen n. 9 vuoteen. No, näytöksen jälkeen kiipeiltiin jossain jyrkällä lumisella rinteellä ja yritettiin raahata pyörääkin mukana, ja lopuksi olin kotona yrittäen tuloksetta saada ovea pysymään lukossa. Nyt tekee kamalasti mieli jotain suolaista ruokaa. Päivä on hyvin sunnuntaimainen. Olen taas hetkellisesti menettänyt uskoni mihinkään, olen pettynyt ihmisiin ympärilläni, ja ennen kaikkea tietysti itseeni ja vallitsevaan varastotilanteeseen. Keittiön kaappien sisältöön myös, onko Siwa auki yhteentoista myös lauantaisin? Luultavasti päädyn kokkaamaan jotain äärettömän hiilihydraattipitoista ja jatkan turpoamista muodottomaksi. Miten voi olla niin vaikeaa harjoittaa itsekuria ja syödä täysjyvätuotteita, rasvattomia maitotuotteita ja kalaa sekä vihanneksia ja hedelmiä? Tässäkin olisi mainio kohta muuttaa ajatusmallejaan, kuten niin monessa muussakin. Mut miten se tapahtuu? En jaksa meditoida tai keskittyä itseni henkiseen kehittämiseen mitenkään muutenkaan. Olen äärettömän tylsistynyt, mutta samalla äärettömän levoton ja keskittymiskyvytön. Raahaisinko sängyn ikkunan alle niin, että voisin katsella tuulta koivussa nousematta ylös? Joutuisin nousemaan vai silloin, kun haluaisin nähdä sen varjot vastapäisen talon seinällä.

(My foot nearly brushes your leg,
I cant draw it away,
I cant push it forward.
It lies stranded,
It belongs to someone else.
We knew each other once,
This can't be what you want.)