IRC-Galleria

JouGGis - Palaamaan

Jea, poika istuu yksin luona
vanhan vaahteran.
Toivoo kanssa voimii ja
selvis rakkauden
algebran

Kädessänsä kuva
tytön joka himmenee.
Mut mieles muistot kiiltelee
ja vielki vanhat haavat
kirvelee.
Ei se aina natsaa,
vaikka antas kaikkensa,
vaik kuinka rakastas
ja jakas maailmastansa,
parhaat puolensa.
Ei, vaikka niin tekis heistä molemmat.
Miksei auta vaikka he rakastavat
toisiaan?
Tytön puolest pistäs poika tähdet
satamaan ja olis vastas laituril
jos laiva saapuis satamaan.
Pistäs palamaan tuhat kauneinta
kynttilää, jos sais palaamaan
tytön luokse ees hetkeksikään.
Jälleen illan tulles on taas
aika jäätyvien kyynelien virta vuola
puolesta yksinäisyyden.
Eikä pysty poika mitään muuta sanomaan ku
Miks, kaikki kaunis aina katoaa?

kertosäe:
Alla revontulten poika yksin huutelee
vaan ei tyttö kuule kun tuuli sanat nää turmelee
välis niiden linnunratoja on parisataa
haluis vaihtaa pari sanaa muttei löydä pariansa
luona suurten tuulten tyttö kuuntelee
itkee vesiputouksen kunnes sekin sit tummenee
kaikkensa on tehnyt, kaikkensa on antaneet
ehkä joskus vielä viesti pääsee perille

Teillä kulkijat yksi heistä kummissaan
kelaa huomista menneitä muististaan
valokuvissa ihmisiä mustissa
kynttilän tuli, lumivalkosia kukkia
keskelle kotimaan jätti pienen sotilaan
soti vaan kohti kotia ja unelmistaan tosia
keskiyön pieninä hetkinä viel pitää liekkiä
jolloin on hetki miettiä
syyttä suotta kai paskan flaksin takia
on kovin kylmä luoja vai lukeeko karman lakia?
päin vittua tullu harkittua
onko tuolla sit kukaa ku ei auta itkukaa
ei pysty tapaamaan, ei halaamaan
ei sanaakaa on ne ajat takana
arkissa tavaa taas ja tavallaan
ne kauniit muistot hetkeksi saa sut palaamaan