IRC-Galleria

Vastausta lähdin hakemaan suurilta ajattelijoilta ja löysin kyseisiä sitaatteja: "Friendship, I've discovered a way to stay friends forever --There's really nothing to it. I simply tell you what to do and you do it!"-Shel Silverstein. Vaikka joutuisikin tekemään mitä muut käskee, olemaan hiljaa, miellyttämään toisia, niin voittaahan tuommoinen silti yksinäisyyden, voittaahan? Etenkin jos tämä ystävyys on jo vanha, tuttu ja turvallinen?
"It's no good trying to keep up old friendships. It's painful for both sides. The fact is, one grows out of people, and the only thing is to face it."-W. Somerset Maugham.........Kiitos Maugham, kiitos! Siinä se, kasvu, jo Herakleitos sanoi että "vain muutos on pysyvää". Ystävyyskään ei siis ole pysyvää, varsinkaan toisen kasvaessa ulos muiden vaatimasta roolista.
"No person is your friend who demands your silence, or denies your right to grow."-Alice Walker. Miettikää siis ihmiset, onko ystävänne tosiystäviä ja oletteko itse sitä, sillä "Ystävyys on kaksi sielua samassa ruumissa"(Diogenes Sinopelainen) ja sitä minäkin teen, enkä aioi tyytyä vähempään.