IRC-Galleria

Mitä järkeä surkutella tapahtunutta jälkikäteen kun asialle ei oo mitään enää tehtävissä? Onko ideaa edes kerrata asioita ja saada muutkin tekemään samoin, sehän tuntuu täysin tekopyhältä. Enkä väitä etteikö saisi käsitellä asiaa, mutta jossakin raja. Voivottelu ei tuo parempaa takaisin.Esimerkkinä tästä se, miksi tunkea vaivainen ruusu meseensä osanottamiseksi! Saako se sitten mielen tasapainoisemmaksi?

Jos itseään ei liikuta asia niin miksi vaivata päätään? Olkoot he tekopyhiä jotka huijaavat itseään, mutta MINÄ EN. Enkä edes pyydä anteeksi jos loukkasin jotakuta.

Radiohead - All I Need

Mutta eilein iloisin keikka varmaan hetkeen aikaan, sai ainaki nauraa. Oltiiin siis Säälittävän kans kattomas The Arkkia ja jotku nauro Motorboylle vaan, pömpöt! Mentiin siis jonoon siinä kuuden jälkeen joskus ja yheksält päästiin vast sisälle, yhyy. Mutta näin pari kivaa kalleriatuttua ja vähän myöhemmin sit hivuttauduin sinne eteenpäin joidenki äkästen seuraan ja sain jonku hiuksiaki suuhun! Tosi kiva, mutta Ark oli kyl valinnu parhaimmiston materiaalin soitettavakseen ja sai yleisönkin (taas) hulluksi. Sari ja Seppo sit haki meiät, siitä iso kiitos! On se Seppo ihana <3

Niin ja näin btw, Ennin ja Jarpin Uniklubi-angst -video on saanu kovat ratingit kakkatuubis; 4½ tähteä! o/

kiiitti kaikesta jee pumtuff!

Se niistä rajoista sitten nii.

Luulen, etten oo ennemmin ollut vakavissani. Jossain vain menee raja ja joskus se rajakin pitää kokea. Tiedä sitten onko tämä edes se raja?

Vietiin EnniK:n kans tänään noi pullot kauppaan ja ostettiin niillä rahoilla murkinaa. Lasagne kuplii uunissa herkullisena kynttilän leimutessa pöydällä ja Rospuutto ruokamusiikkina : >

Kuulostaa romanttiselta.