IRC-Galleria

Day 1

Aamulla noustessa kukonlaulun aikaan, vatsassa kirpaisee.
Nousen ylös ja lähden ulos.
kävelen sateessa täydessä pimeydessä.
Tänään se alkoi..
Nukahdan pian uudestaan, vieressäni on jotain lämmintä ja turvallista.
Siinä on hyvä olla.

Jonkin ajan päästä herään uudelleen. Vatsassa kirpaisee taas.
On aika suudella viimeisen kerran pieneen aikaan.
Vaikka me nähdään vielä ni se sattuu.. Sattuu melkeen enemmän ku mitä oikeesti päästäis irti.. Laitan oven hiljaa kiinni ja kävelen unisen talon käytävillä ja hyppään kaatosateeseen jälleenkerran.

Jään hetkeksi seisomaan kylmään sateeseen ja silmiin nousee kyyneleitä. En tiedä onko ne ilon vai surun, vaiko molempia.
Kuulen kuinka auto lähestyy, pyyhin kyyeneleet ja kipitän takaisin omaan kolooni.

Koko päivän pidin puhelinta kylmissä käsissäni odottaen puhelua tai viestiä, vaikka tiesin että kumpaakaan ei tule hetkeen :)