IRC-Galleria

Pian pitää lähteä viimesitä kertaa töihin ennen lähtöäni. Loma todellakin tekee hyvää. Aloinkin jo vähän kyllästyä työhöni. Tosin nyt viimeisellä viikolla on ollut paljon ylimääräistä puhtia, johtuen varmaan juuri tästä tulevasta noin kuukauden mittaisesta lomasta. Sain muuten nukuttua yöni hyvin. Viime yö meni vähän niin ja näin. Nyt en mennyt sänkyyn ennen kuin tuntui siltä, että nyt saattaisi se uni tulla. Touhusin viimehetken säätöjä netissä ja fiilistelin musiikkia. Pakkasin rinkkani ja sain se ihan liian täyteen. Eikä siellä ole edes mitään ylimääräistä. Voisin kaksi t-paitaa jättää pois, muttei ne nyt tilaa mitenkään ihmeellisen paljon anna. Päädyin ottamaan petilakanat mukaani ja saatan vielä muuttaa mieleni. Aijon vielä töiden jälkeen purkaa tuon ison n. 10 kilon mötikän ja katsoa että onko sinne vahingossa eksyny jotain mitä en tarvitse. Eikä tuo rinkka ole ainut kun on täynnä! Onhan mulla toi päiväreppu.. Siellä on kamerat, mp3, banaaninlehdistä tehty vihkonen ja jotain muuta tärkeää "tarviin nyt heti käteeni"-tavaraa. Pitää viel katsastaa toi tavaratilanne. En mä voi lähteä tuon kokoisen rinkan kanssa mihinkään. Eihän sinne mahdu mitään uutta ostettavaa.

Vielä ei jännitä yhtään. Tällä hetkellä on tosi rauhallinen olo. Ehkä olen vielä vähän aamutokkurassa. Kissat ovat maailman ihanimmat ja tulivat herättämään mua 6 min ennen kuin herätyskello soi. Ankka varsinkin on hurmaava kun se raapii hiuksiani niin kauan kunnes nousen. Noita karvapalloja tulee kuitenkin todella ikävä. Onneksi minulla on valokuva mukana. Ankka on siinä selällään ja on juuri venytellyt. Etutassut on sen mahan päällä ja takatassut sojottavat miten sattuu. Ankka on juuri nuolaisemassa nenänpäätään. Minni nököttää Ankan takana. Todella Ankkamainen kuva.

En ole vielä ehtinyt edes tajuamaan tätä. Toisaalta, en yhtään tiedä mitä odottaa. En tiedä miltä tuntuu seistä aivan jossain vieraassa paikassa, hukassa. Enkä millään osaa pelätä. Ehkä minua alkaa vasta sitten jännittää kun olen Oslossa juna-asemalla ja pitäsi löytää seuraava juna Stavangeriin. Kaikki puhuu kieltä jota en ymmärrä, kaikki on kirjoitettu kielellä jota en ymmärrä, maisemat on sellaiset joita en ole koskaan nähnyt. Ensimmäinen kerta on varmaan se pelottavin. Seuraava menee jo vähän kivuttomammin ja kolmennen jälkeen olen jo vanha konkari. Jotenkin on vain mielettömän innostunut olo. Kaikki se uusi kokemus ja uusi maailma. Miten siinnä kerkeää edes ajatella pelkäämistä? Tämän on tarkoituskin olla hieno, upea, mahtava kokemus. Pieni pelko on aina tervettä, muttei mulla ole vielä senkään vertaa pelkoa takamuksessa. Olen vain niin käsittämättömän innoissani. Tämä on yksi haaveistani. Pääsen todellakin avaamaan siipeni ja lentämään vapaana kuin taivaan lintu. Saan mennä tuulen mukana ja seikkailla. Näen niin sieluni silmin itseni kauniissa paikassa, tuuli hiuksillani, aurinko kasvoillani, nostan katseeni taivaalle, suljen silmäni ja huokaan syvään. Voi miten onnellinen olenkaan. Moni ei tule täysin ymmärtämään miten paljon tämä seikkailu merkitsee minulle. Tunne sisälläni on niin voimakas ja annan tunteilleni täyden vallan. Voin elää niin täysillä yhdessä hetkessä. Tämä ei ole vain yksi matka. Ehei, tämä on paljon enemmän.

Matkallani toivon näkeväni upeita, henkeäsalpaavia maisemia. Vesiputouksen, vuonoja, aukeita alueita, metsiä ja ihan kummallisia asioita. Toivon karaistuvani ja kasvavani ihmisenä ja persoonana. Toivon vahvistuvani entisestään. Toivon tutustuvani uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin ympäri maailmaa. Toivon, että pääsen palaamaan Suomeen ehjänä ja hyvinvoivana, ilman "paluu arkeen"-masennusta. Toivon, että teille tulee mua ikävä.

Illalla olen vielä muutaman tunnin vanhempieni luona, ennen kuin he vievät minut Vikin Linen terminaaliin. Äiti varsinkin on aika huolissaan ja saattaa tirauttaa muutaman kyyneleen ja halata ainakin 5 kertaa. Ja varmasti sanoo toiset viisi kertaa: "Muista sitten olla varovainen ja ilmoittele itsestäsi joka päivä." Se on äitien tehtävä ja siksi äidit ovatkin ihania. Jukka antaa viimeiset miehekkään isän neuvot ja halaa kerran. Laiva lähtee yhdeksältä ja saapuu Tukholmaan perjantaiaamuna 6:30 paikallista aikaa. Laivalla ajattelin lähinnä nukkua. Voisihan sitä käydä yhden tuoremehun juomassa ja katsella kun Suomen saaristo jää taakseni. Minua vastassa Tukholmassa on Bambi niminen ruotsalainen tyttö. Saan nukkua hänen luonaan viikonlopun, mikä on todella ihana asia. Ajattelin kiitokseksi kokata hänelle jotain todella hyvää mausteita kasvisruokaa. Suunnitelmia viikonlopulle on vähän. Aijon käydä Aquaria akvaariossa. Siellä on mm haikaloja. Täytyy katsoa mitä muuta keksin. Ajattelin ottaa rennosti ja nauttia elämästä.

Nyt olette päässeen jonkinlaiseen alkutuntumaan mukaan. Tästä tulee upea reissu ja yritän päästä kertomaan kuulumisiani aina silloin tällöin. Tervetuloa mukaan matkalle!

- Paula