IRC-Galleria

Joskus tarviin sua ja paikan heikkona hetkenä hetkeks
aurinkolasit toimii peittona edessä
tehden vähän tilaa hengittää tässä kaupungin vilinässä
ihmisten ympäröimän etsin rauhaa mun sisimmästä

vaik oon harvoin yksin tuntuu yksinäiselt liian usein
ne ei nää pintaa syvemmälle vaikka oisin ilman kuteit
ne ei tunne mun paineita, ei tiedä psyykkeest mitää
ne ei nää sielua, mut väittävät mun myyneen sitä
niille tää on leikkiä en oo ihminen vaan pelkkä tuote
pelkät kuoret, ja vaik se loukkaa, en mä kuole
oma valinta, ei kai pitäs valittaa
mä oon keskittyny kuulee historian siipien havinaa
mut ajan kanssa turtuu, ja kaikkeen kyllästyy
on vaikee saada kiksei mistään, tai ees yllättyy
kuulostaa pahalta, kun sen näin kärjistää
mut siltä se kans tuntuu kun ei meinaa pysyy järjissään

Tarviin rauhaa keskellä kaupunkii,
haluun vaa laulaa rauhassa lauluni,
mä oon mitä oon, en mitä muut olettaa,
tuun sellaisena kuin olen, tai en tuu ollenkaan