kaksinaamaisuus,
valehteleminen,
itserakkaus.
Ne kuuluu nykyään kaikkeen,
niihin jotka kuvittelee itsestään liikoja,
on olevinaan jotain,
jotku saleen paskateinit kuvittelee liikoja,
mut odotas vaan kun kuolet.
Sä oot onnellinen,
kun saa valehdella,
puhua ystävistään paskaa,
sitten taas olla niinkuin ei mitään.
Ja sä oot niinku ei mitään.
Joillekin se tuntuu vaan sopivan,
tuo kieroutunut luonne.
Miten ton kaiken valheen takaa edes pystyy näkee todellisuutta?
No musta tuntuu et et sä näekään.
Jossain vaiheessa sitä on vaan valehdellut niin paljon,
että et tiedä edes itse mikä on totta,
mut luonto kyllä korjaa.
Mä vannon et sä tuut katumaan.
Sitä miten satutat paskan jauhamisella mua,
ja mun läheisiä,
niitä jotka oikeesti välittää.
Ja ei,
mä en ole katkera,
mun ei tarvii kostaa,
sä tuut kyllä kärsimään,
Jumala pitää siitä huolen.
Kärsi valheistas,
sokeudu,
pety itseesi.
Tapa vitun huora ittes.