IRC-Galleria

<3 Jimi Juhani Venäläinen <3

Poika oli tosi kiltisti, ollenkaan ei kitissy tai itkeny:) Paino oli 4960g ja pituus 56,2. Huomaa että on ruoka maistunu;D Äiti on kyllä ylpeä reippaasta pikkusesta<3

Onpa ihanaa, sektiohaava on tulehtunu....ei nämä vastoinkäymiset nyt taas taida loppua ihan heti? Yritä tässä sitten nauttia maailman ihanimmasta ja tärkeimmästä pikkusesta, ko koko ajan tulee jotain paskajuttuja..huhui. Toivon, ja rukoilen, että tämä tulehus tästä nyt lähtis antibioottikuurilla, eikä pahenis....

Elikkäs tiistaina 14 päivä menin aamulla 9 äitipolille, tarkotuksena oli että kalvot puhkastaan ja synnytys käynnistyis. Noh, sen päivänen lääkäritäti oliki sitten sitä mieltä että ei tänään aleta puhkasuhommiin, vaan annetaan cytotec lääkettä ja seurataan tilannetta. Nappasin tabletin, ja parin tunnin päästä alko tuleen supistuksia. Kävin syömässä ja menin osastolle, siellä makasin sen päivän, vähän väliä katottiin vauvan sydänkäyrä ja supistuksia seurailtiin.

Keskiviikko aamuna lääkäritäti tuli minua kattomaan, taas tarkotuksena oli että puhkastaan kalvot, mutta ei. Lisää cytoteciä, ja katotaan iltapäivällä uudestaan. Supistuksia tuli tasaseen tahtiin, ei onneksi kunnon kipeitä supistuksia. Iltapäivällä lääkäri tutki taas minut ja sano että aamulla puhkastaan kalvot. No enhän mie sitä uskonu ollenkaan:D Hermot meinas olla hiukka kireällä tässä vaiheessa!!

Torstai aamuna puoli 10 maissa minut tultiin hakemaan huoneesta, ja vietiin äitipolille tarkkailuhuoneeseen. Siellä alettiin sitten valmisteleen synnytykseen, mie olin aivan pihalla. Aattelin että taas saisin saman tuomion "katotaan huomenna uudestaan" :D Nano tuli hirviällä hopulla, ja kohta meät vietiinki synnytyssaliin. Kalvot puhkastiin 11 maissa, ja aika nopeasti alko tuleen supistukset. Niitä tuli 10 minuutin välein. Siinä sitten ooteltiin ja istuskeltiin. Parin tunnin päästä laitettiin tippa, ja alettiin antamaan supistuksia vahvistavaa lääkettä. Nopiasti alko supistukset koveneen! 4 alko ne tosiaanki kipeät supistukset. Siinä sitten huudettiin ja kipristeltiin tuskissa, ilokaasua kokeilin mutta se humahti liikaa päähän:D 6 maissa sitten luovutin ja suostuin ottaan epiduraalin. Oi sitä iloa ko kivut loppu! Kohdunsuuki oli vasta 4 senttiä auki, eli niitä kipuja ois saanu kestää vielä jonnin aikaa. Puudutuksen jälkeen olo oliki tosi hyvä ja synnytys näytti etenevän oikein hienosti. 22 kohdunsuu oli auki, mutta vauva ei laskeutunu, ja vauvan sydänäänet oli jonku aikaa jo ollu liian korkeat, niin lääkäri pääty sitten kiireelliseen sectioon. 23 minut vietiin leikkaussaliin, ja 23.33 synty pikkuinen ruttunaama:)<3 Poitsu pääsi heti isin hoiviin ja puolen tunnin päästä äiti seuras perässä:) Siellä sitten muutama tunti ihmeteltiin pientä, Nano ei millään ois malttanu lähteä kotia:)

Perjantai aamuna sitten pääsin osastolle, kuhan minut oli irrotettu niistä monista monista letkuista ja piuhoista:D Joka paikka oli kipeä, vasen jalka reidestä tunnoton, mutta olo silti niiiiin ihana ja onnellinen:)<3 vihdoin sain sen pienen palleron maailmaan, sain halata sitä, kattoa sitä, ja kaikkea muuta lällyä:)

Tänään viimein päästiin kotiin. Poika voi oikein hyvin, on kamalan rauhallinen ja kiltti lapsi:) Hoitajatki sano että harvoin näkee näin rauhallista vauvaa. Maanantaina käytettiin poitsua sydämen ultraäänessä ko sieltä kuulu sivuääni, niin toinen ei itkua päästäny vaikka lääkäri kauan tutki. Sydämessä oli 3 reikää mutta ne ei vauvan elämää haittaa. Onneksi<3 Nyt sitten alkaa kunnon tutustuminen pikkuseen, hirveästi en oo voinu tuon haavan takia vauvan kans touhuamaan:( mutta meillä on aikaa:)<3

Että tämmönen tarina.

Terveisin Annika ja pikkuinen ankanpoikanen

Ens viikon tiistaina ois sitten käynnistys aika:) ellei sitten pikkunen päätä aikasemmin tulla. hui että... Tuntuu ihan hullulta!! Ens viikolla viimeistään saan pikkusen syliin<3 Lääkäri sano että hyvinkin mahollista että tulee aikasemmin, kohdunsuu oli tänään 2cm auki. Katsotaan miten käy:)

<3ONNELLISIN<3

Vietimpäs sitten viime yön sairaalassa. En joutunu vielä kuiten synnyttämään:D Eilen illalla supistuksia tuli sen verran tiheään että oli pakko mennä tarkistuttamaan onko kaikki kunnossa. Poitsu voi hyvin eikä ainakaan ihan vielä halua ulos:D Nyt pitäs sitten lepäillä ja ottaa rauhallisesti, ei yhtään sovi mulle... Ei jaksa vain makoilla. Mutta eikai se auta:) Pikkasen kyllä säikähin illalla että nytkö se jo tuleepi. Hui. Saapas nyt nähä malttaako poitsu pysyä vattassa vielä sen 5 viikkoa...:)

Olipa kiva käydä kattomassa pikkusta:) painoarvio oli 2028g, potra poika tulossa;D kaikki oli oikein hyvin, liikku vain niin kovasti ettei kaikkia mittauksia saatu tehtyä mutta ens kerralla sitte. Hyvä mieli taas ja hymy korvissa:)<3

Hmph... Tämä yksin oleminen ei ole mulle kyllä hyväksi!! Ihan liikaa tulee mietittyä kaikkea... Lähinnä kaikkea tyhmää ja turhanpäivästä, ja sitte turhaan ressaan ja murehin. Oivoi. Pitää vissiin mennä parvekkeelle istuun aurinkoon, jos ajatuksetki vähä piristys ihanasta ilmasta :D niin mie tehen...

Kävin tuossa kattelemassa pienokaista, ensin oli niiiiiin kuvauksellinen ja lääkäriki kehu että niin hyvin kaikki näkee, sitte ko alettiin kuvaa ottamaan, poikahan päätti nostaa kädet kasvojen eteen eikä suostunu niitä siirtämään:D se kyllä tietää jo nyt miten piruilla.....:D mistä lie tuommosen periny?!?!?!:o

Ihana katella ko masu heiluu ja hytkyy ko pienellä vissiin pileet tuolla :D Mahotonta menoa. Onse vain hassua ajatella että siellä semmonen pieni asuu ja kasvaa<3 Vaikka vaivoja ollu itellä jos vaikka ja mitä, on tämä kyllä kaiken sen arvosta:) eiköhän ne kaikki unohu sitten ko kesällä saan piettää tätä pientä sylissä<3

pikku pirulainen<3