IRC-Galleria

Toisella puolella pimeyttä joku ja toinen sitä liian lähellä
yrittää tarttua käsillään muttei saa kiinni mistään
Jossain vielä jotain hyvää
se pitää vaan löytää
Jossain piilossa joku joka on se lanka
mikä pitää kiinni hetkissä
kun ei ole mitään menetettävää
Ja siltikin samat tarinat on liian moneen kertaan kirjoitettu
ja seinillä väsyneet kasvot
jotka eivät jaksa enää kiinnostua
ne on nähnyt kaiken jo liian monta kertaa
Ja taulut putoavat hajoten kivilattiaan
sen yhden muotokuva jolla oli minun kasvot
ja sen toisen joka oli jollakin tapaa hauraampi kuin minä
Kumpaakaan ei voinut pelastaa kohtaloltaan
eikä kumpikaan sanonut sanaakaan
niistä asioista joista olisi pitänyt
silloin aikanaan puhua

Ja nyt tuhkassa keskellä kaaosta
sodan viimeisinä hetkinä kun ei ole raukkamaista luovuttaa
jostain tulee heikko valo sementtisiin seiniin
ja naarmuuntuneet polvet märällä kivetyksellä
eivät tunne enää kipeää
Eikä hiljaisissa hetkissä ole varjoja
jotka peittää kalpeat kasvot
kaikelta mikä on piirtänyt niihin jälkensä
Ja vain höyryävä hengitys kertoo
meidän olevan täällä vaikka
kivusta väsyneet silmät eivät jaksa aueta enää

Eikä sydän ole enää sama
ei kukaan voi tuijottaa tietävästi
sellaista joka ei näytä itsestään mitään
eihän sen sisällä asu edes ketään
Ja ne seinät jatkaa kuiskailuaan
miten kaikki on sitä samaa
kunnes ne vanhuuttaan kaadetaan
ja niihin raunioihin hukkuu kaikki
mikä oli joskus olemassa jokaisessa hengenvedossa