IRC-Galleria

Arctopolis

Arctopolis

Ja sitten tulee flyygeli päähän.

(Decade of) October Rust.Maanantai 30.10.2017 10:59

(2017)
Tällä kertaa October Rustia rustaa yhteiskuntatieteiden maisteri, joten parissa edeltäjässään ilmoille heitelty valmistuminen on toteutunut. Färsaarilla tosin en ole vielä käynyt. Sen sijaan kävin Auschwitzissa, joten heipparallaa vaan ja sateenkaaria ja perhosia teidänkin lokakuihinne :D

Jaahas, kaipa sitä voisi heittää ne perinteiset reflektoinnit tähän vielä. Selvisin legendaarisesta ikävuodestakin, kun 27 jäi menneisyyteen. Nyt voisi rauhassa tulla rokkitähdeksi, mutta en tiedä jaksaako. Samapa kai se, missä sitä ryyppää. 2017 on ollut blogin kannalta sikäli merkittävä vuosi, että ensimmäinen rustailu skrivailtiin vuosikymmen sitten. Pääosin nuo siinä mainitut asiat on tässä ajassa ns. hoidettu kuntoon, mutta koko setin taustalla olevan melkankolian pääpolttoaine ei katoa varmaan koskaan täysin. Vuosikymmenen siis sekin matkassa kulkenut.

Taannoin tuli nähtyä W.A.S.P.in The Crimson Idol-juhlakiertueen keikka (Pakkahuonella, tietysti), mikä varmasti osaltaan nosti kuvatun kaltaisia fiiliksiä. Fiiliksiä entisestä elämästä, jolloin nickini oli Sacredheart, asuin metsässä, rokkiveteraanit oli vielä elossa, Facebook oli vain kalpea aavistus nykyisestä ja ulkoinen habitukseni vastasi enemmänkin ES-versiota glamrockarista kuin Pirkka-versiota viikingistä.

Loppusanoiksi: Suomessa on kaunista yhteensä noin reilun kuukauden verran vuodessa. Parisen viikkoa pienissä pätkissä pitkin talvea, pari viikkoa alkukesästä ja pari viikkoa lokakuussa. Eipä tuo silti haittaa. Jos olisin jotenkin erityisen estetiikkakeskeinen ihminen, niin tuskin asuisin enää Porissa (<3).

P.S: Tästä kuviosta taas on tuota pikaa 20 vuotta, joten junnuhan tässä vielä on!

https://www.youtube.com/watch?v=5CPtpORd614

(2016)
Viikingin on aika nostaa tuoppi October Rust -blogin kohdeyleisölle (1) uuden kirjoituksen muodossa. Tällä kertaa tuoppi saa kohota kahdesti, sillä kyseessä on lajinsa kymmenes edustaja.

Vaikka vuoden kulkuun tuppaa mahtumaan yksittäisiä kohokohtia jakautuen lähes sen koko mitalle, on tämä loppusyksy kyllä ihmeellinen taitekohta. Vuoden kaunein ja kotoisin kuukausi saa seurakseen kuukausista ankeimman, kun lokakuun ympäristöä rauhoittava vaikutus ja puista maahan siirtyvät värit muuttuvat marraskuun pimeäksi, koleaksi, märäksi ja mustavalkoiseksi. Lokakuu on sopivan melankolian sesonki.

Jos nyt hellästi ohjataan tuo päästäni ulos pyrkivä teini-ikäinen goottityttö syrjään, niin päivitetään sen verran että eivät ne opiskelut aivan vielä viime syksynä loppuneetkaan. Viimeisiä graduponnisteluja lukuun ottamatta tutkinto on kuitenkin taskussa ja elämän odotushorisontti vaikuttaa mielekkäältä. Taidanpa tasoittaa nämä tuottamaltani yhteiskuntatieteelliseltä vitsiltä tuntuvan tekeleen minulle aiheuttamat negatiiviset tuntemukset käymällä ensi vuonna Färsaarilla.

P.S. (Pekka Siitoin): Täytin muuten hiljattain 27. Ellei asemani rockin legendojen rinnalla yllättäen sementoidu tulevan vuoden aikana, lienen suhteellisen turvassa.

(2015)
Tällä kertaa tämä meinasi melkein unohtua. October Rustin viimeistä päivää viedään ja miedohkosti darraiset sormeni vasta näpyttelevät sarjalle jatkoa. Vaan miksipä tätä nyt tässä vaiheessa enää lopettaa.

*Tämä on Bragge-testi* *Kuuluuko?*

Valmistuminen roikkuu ilmassa. Opiskelut olivat ihan mielenkiintoinen kokemus, olihan se kuitenkin viiden vuoden pätkänä melkoinen siivu eletystä elämästä. Se siitä.

Halloween on nyt sitten ilmeisesti tänään. Kyseisessä juhlassa minua ei häiritse kaupallisuus tai amerikanisaatio, kuten monia piilokommareita pseudoskepitsejä tuntuu tekevän. Halloweenissa minua ärsyttää se, että sille oli jo Nuutin päivän nuutituksessa vastine olemassa. Sille ei ollut välitöntä tarvetta myöskään siksi, että pyhäinpäivä on olemassa ilman kurpitsojakin. Ilmiö muistuttaa minua hieman Facebookin saapumisesta. Uskomaton innovaatio, kaikenlaiseen sitä ihmiskunta pystyykin. Ja tätä nillitystä kirjoitetaan sivulle, joka oli olemassa jo ennen Facebookia ja toimi käytännössä täysin samalla periaatteella. Täysin turhaa kitinää, mutta täytelläänpä nyt tämäkin lukuelämys tästä alta pois.

*Bragge-testi, osa 2* *Jos näet tämän, kirjoita viestikenttään jotain urpoa*

Ravaaminen pääkaupunkiseudulla on jatkunut. Olen edelleen sitä mieltä, että porilaiset käy Itä-Helsingissä lomalla.

Aivan riittävästi irtohuomioita esitetty. Eiköhän tässä taas vuosi pärjätä. Itse aion.

Onko jäätelöstäkin jo kaksi vuotta?

(2014)
Kas niin, parin päivän päästä on ensimmäinen kvartaali vuosisadasta täynnä. Täynnä on myös mitta, mitä graduun tulee. Älköömme kuitenkaan antako sen haitata.

Haittauksen minimointi on nimittäin helppoa, sillä elämäni on noin muuten erityisen kohdillaan, mitä se on ollut jo jonkin aikaa. Vuosi 2014 on ollut yksi elontaipaleeni tapahtumarikkaimmista, mitä voi pitää yllättävänä huomioiden jatkuneen erakoitumiskehityksen. Tästä huolimatta sain viime vuoden lopulta asti karvaista päätäni vaivanneen ihmisasian kuntoon, mikä on kaikessa mainioudessaankin johtanut sinänsä epäedulliseen tilanteeseen, jossa puolet ajastani menee pääkaupunkiseudulla. Epäedulliseen siksi, ettei kyseinen alue tai varsinkaan siellä ravaaminen herätä itsessäni mitään järin positiivisia tuntemuksia. Onneksi niitä on muutenkin.

Jos tuolla ulkona tuulisi hiukan vähemmän, syyskeli olisi täydellinen. Twin Peaksin tunnari lähti jostain syystä soimaan päässä, en valita.

P.S: Hei Bragge, tarttisko lyär bändi pystöö ja käyr nyrkkeilemäs huamen niiko sovittii!

(2013)
Hyvä ystäväni kysyi minulta pari päivää sitten, olenko onnnellinen. Vastasin vähemmän omaperäiseen, mutta sitäkin perustavanlaatuisempaan kysymykseen jotakuinkin seuraavasti; "Valitettavasti olen liian selvä tähän, mutta: Kyl juu. Vähä tylsää ruukaa välil ol mutet se ny o aika piänt."

Tämän etäisesti keskustelua muistuttavan tuokion jälkeen heitin ystäväni päihtymään laittomasti. Ennen teidemme tilapäistä erkanemista hän osti minulle jäätelön.

Saavuin kaikin puolin mukavalle kämpälleni pohtien ulkona vallitsevan syksyn kuvainnollisuutta. Tässä syksyssä tulisi olemaan jotain ainutkertaista - jotain lopullista. Vielä toistaiseksi nuorehkot luuni olivat oikeassa.

Jäätelö ei selvinnyt.

(2012)
Yleensä tämän entisen glam/nyrkkeily/juoppo/yms-lupauksen elo on tasaista kuin Satakunnan peltomaisemat, mutta alkuvuosi piti sisällään haasteita, joista en pitänyt edes vähää alusta. Kasvattavia kokemuksia. Kesä oli hieno ja syksykin hellii.

Väännän vuoden mittaan kandi-tutkielman karhuista ja luultavasti alan kaipaamaan yhä enemmän jotain piilopirttiä metsän keskeltä. Tai sitten en, koska olen kuitenkin edelleen hämmästyttävän laiska ja nykyinen kämppä; "kasari" tai "hobittikolo" (kiitokset kaverille tuosta. En tiedä vieläkään, oliko se kehu vai puhdas vittuilu) tarjoaa ihan pätevät puitteet eristäytymiseen kyllä, jos sitä olisin vailla. Ajattelin alkaa pistämään biisejäkin nauhalle pitkästä aikaa.

Viimevuotinen blogipäivitys osuu niin mainiosti myös tähän syksyyn, että taidan lopuksi linkittää mitä parhainta musiikkia.

Tämä, koska eilinen W.A.S.P.-keikka ja kenties mahtavin biisi ikinä; http://www.youtube.com/watch?v=BNYyOUvx9Jg

Tämä, koska lokakuu-päivitys; http://www.youtube.com/watch?v=ySS64KxPpTU

...ai niin! Parsu poistui Porin baarikartalta viime uutenavuotena :´( Loppubileet olivat kyllä komiat. Odotukset uutta, kohuttua ja keväällä ilmeisesti avattavaa "Rock-baaria" (toivon, että keksivät sille jonkin oikean nimen, ennen kuin on liian myöhäistä) kohtaan ovat luonnollisesti epärealistisen korkealla.

(2011)
"You gotta give ´em what they want!" Loppumatonta yleisömerta on jälleen ruokittava ja kirjoitettava Tuomas-aiheinen blogikirjoitus.

Eli katokin sit Bragge et luet tän.

Opiskelut menee astetta paremmin, kitara soi aavituksen vähemmän ja alkoholinkäyttö laskee vuosi vuodelta muutaman kulauksen. Nalle Puh- ja Haapasalopipojen esiin kaivaminen pimeitä Lokakuun iltoja varten toi varsin hyvät vibat, kun se yhdistettiin October Rustiin ja vähätkin värinsä hiljalleen menettävään länsirannikon työläiskaupunkiin.

Mitä ihmettä; eihän tässä jaksa enää pyöriä ees Parsussa :D

Mutet ei täsä tua, kattellaa vuare pääst uurestas :)

(2010)
Kas tässä vuosiluku jota en olis uskonut maailman koskaan näkevän, kiitos Pekan suunnitelmien. Se pirulainen kun poistui keskuudestamme, jäi maailman tuhoaminen Esan harteille. 2012 vai 2013 oli Asikaisen kanssa uusittujen laskelmiemme tuomion vuosi?

Yliopistoilua, kitarointia, letteilyä ja sen sellaista.
Vanhenin tänään, mutta silti mulla vaikuttais olevan vuosi vuodelta vähemmän asiaa, se on hyvä merkki : )

Nimim. Porilaistuva ulvilalainen

(2009)
Parahin lukija,
Semivittuuntuneena ihmisten naamakirjassa oleviin tuikitärkeisiin "Erkki-Annikki lähtee kahville"-tilapäivityksiin, päivitän omat kuulumiseni vuoden välein tänne :)
Eli: Isänmaanpetturoimisessa vierähtää vielä nelisen(!) kuukautta, ja sitten suuntaan johonkin missä tulee eleltyä edes vähän vähemmän no-lifeillen. En nyt tiedä oisko Parsu...eikäkuPori siinä valossa se paras ratkaisu, mutta minkäs teet. Puoleensa se vaan vetää :P Ehkä siinä ois jotain.
Dokailu on kyllä vähentynyt, mut viikon päästähän mä käynkin jo kolmeakymmentä :D

Tuanoinii,
Tuomas

(2008)
Jees, elikkäs inttiin en ees mee ja juoppo musta tosiaan tais tulla. Ihan hyvinhän tässä menee :)

(2007)
It´s time for the october rust.
Kutsunnatkin oli, ikää on kohta, ja vuoden loppuun mahtuu vielä pelottavia juttuja ja niitä joita vaan odottaa.
Siis: Vajaat kaksi vuotta aikaa opetella sätkynukeksi, kaljan helpottunut saanti mahdollistaa alkoholisoitumisen, ja kaikki menee lopulta päin helvettiä?
Tai: Vajaat kaksi vuotta aikaa hoitaa kaikki siihen kuntoon että voin olla vuoden syömässä sammalta ja bongailemassa oravia, ajokortti helpottaa elämää, ja kaikella on mahdollisuus mennä myös hyvin. Riippuen itsestäni.
Asennekysymys?

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.