Näin susta unta, siinä olit taas elävä ja onnellinen, olit tullut takaisin. Olin niin onnellinen, että sain olla taas lähelläsi. Halasimme toisiamme ja kuiskasin korvaasi ''kiitos kun palasit'' vastasit vain ''joo'' mutta se riitti, olin niin iloinen.
Aamulla kun heräsin ja muistin uneni, minua itketti uni oli tuntunut niin hyvältä, mutta eihän se sinua tuo takaisin... Miksi se uni ei olisi voinut olla totta? Rakastan sua niin että se saa minut itkemään, kun en enään sua nääkkään, enkä sulle voi puhua. Tuntuu kuin sisältäni puuttuisi pala, vaikka tiedän sen palan olevan yhä tallella, toivon vielä joskus sen palan palaavan elämään kuten silloin kun puhuin sinulle oma rakkaani, jonka elämä minulta vei, mutta muistoa sinusta se ei vienyt.
Uusimmat blogimerkinnät
- Olet ainutlaatuinen sellaisena kuin olet! Usk... 08.12.
- Surupuku on musta 29.09.
- [Ei aihetta] 08.09.
- Ajatuksia... : ) 21.07.
- [Ei aihetta] 13.07.
- Jotaaaiin..... 24.06.
- Onko ulkokuorella väliä, jos sisältä on t... 19.06.
- Jotaii 20.04.
- Ajatus jota olen miettinyt kauan ja nyt se ... 14.01.
- JOULUA! 25.12.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2012 (10)
-
▼
2011 (10)
- ▶ joulukuu 2011 (2)
- ▶ syyskuu 2011 (2)
- ▶ elokuu 2011 (1)
- ▶ toukokuu 2011 (5)