IRC-Galleria

Se tunne, kun tuntuu että ei olisi mitään juttu seuraa vaikka ihmisiä on joka puolella... Mutta kenelle silloin puhua? Miten osaa valita juuri sen ihmisen jolle haluaa puhua?... Mistä tietää, että seurasi kiinnostaa tuota ihmistä, valitsemalla kaverin juttu seuraksi?...

Kysymyksiä, kysymyksiä... mutta ei vastauksia? No siltä se aina tuntuu. Mutta kyllä aina jostain juttu seuraa löytää, vai löytääkö? Ainakin toivon niin... :)

We cry
we die
we survive!

Katosit yöhön, täysikuuhun.
On yössä kotisi ja taivaasi,
en voi sitä sulta kieltää.
Se on sun paikkasi,
olet täysikuu jota katselen,
olet taivas jota en voi saavuttaa,
mutta silt olet siinä aivan lähellä,
mutta silti niin kaukana.

Onko ulkokuorella väliä, jos sisältä on täyttä kultaa? -Ei ole!
Toista pitää arvostaa sellaisena kuin toinen on, ei sellaisena kuin toivoisi toisen olevan, kaikki ovat arvokkaita juuri sellaisena kuin ovat ♥

Joskus sitä tulee miettineeksi sitä mitä ei usein tajua sanoa toiselle, siksi olenkin keksinyt kiitoksen joka käy kaikille ''Kiitos, että olet olemassa.'' Itselle tästä on tullut hyvä mieli, kun on saanut sanoa toiselle jotain tälläistä. : D

On niin helppoa vain seistä ja tuijottaa eteensä, tyhjyyttä, maailmaa, mitä vaan. Se on helppoa, vaan olla ja katsoa, mutta on vaikeampaa astua esiin ja toimia. Toimia niin, että tulee nähdyksi, toiset tulevat tietoiseksi sinusta, et ole enään näkymätön toisten maailmassa.
On helppoa olla sivusta katsoja ja olla tekemättä mitään, on vaikeampaa elää omaa elämäänsä, olla koko ajan näytillä itselleen ja muille.
Joskus tuntuu ettei ole mitään toisiin verrattuna, on niin helppo verrata itseään toisiin. Mutta se on typerää, silti teemme sitä melkein koko ajan!
Olemme ainut kertaisia, ainutlaatuisia, usein tämä kumminkin unohtuu, kun haluaakin olla jotain muuta kuin oikeasti on.
Ole oma itsesi, elä omilla ehdoillasi ja muista sinua ei voi korvata! :)

HYVÄÄ JOULUA! :3

Melkonen aamu! Kaveris tulee koputtaa sun oveen ja sanoo kellon olevan jo kahdeksan ja sää järkytyt, sun kännykkäs ei oo viel soittanu sua hereille! Katot kännykkääs sen aika on PYSÄHTYNY! Ei ihme että et heränny, kun se ei oo ees lähelkää heräämis hetkee. Puet nopeesti vaatteet päälle ja harjaat hiukset ja otat laukun mukaas ja lähet kohti koulua, mutta jätät avaimet sisälle, tässä hätäkässä! Nyt sua hävettää koko episodi ja tekis mieli vaan tappaa kännykkä, mutta et sää niin tee, se ei olis mikään ratkasu mihinkään. Eiks ookkin hyvä päivän alku?

Välillä tuntuu kuin vain sinun sanasi saisivat minut pysymään koossa niillä hetkillä kun haluaisin murentua palasiksi, pieniksi hiekan jyviksi jotka lentäisivät tuulessa jollain aavikolla.
Onneksi minulla on sinut, sinun avullasi jaksan kohdata elämän vaikeudet ja esteet vahvana ja pelkäämättä, koska tiedän sinä et minua hylkää, enkä minä sinua. Yhdessä olemme vahvoja uskotaan sen voimaan! : )

Näin susta unta, siinä olit taas elävä ja onnellinen, olit tullut takaisin. Olin niin onnellinen, että sain olla taas lähelläsi. Halasimme toisiamme ja kuiskasin korvaasi ''kiitos kun palasit'' vastasit vain ''joo'' mutta se riitti, olin niin iloinen.

Aamulla kun heräsin ja muistin uneni, minua itketti uni oli tuntunut niin hyvältä, mutta eihän se sinua tuo takaisin... Miksi se uni ei olisi voinut olla totta? Rakastan sua niin että se saa minut itkemään, kun en enään sua nääkkään, enkä sulle voi puhua. Tuntuu kuin sisältäni puuttuisi pala, vaikka tiedän sen palan olevan yhä tallella, toivon vielä joskus sen palan palaavan elämään kuten silloin kun puhuin sinulle oma rakkaani, jonka elämä minulta vei, mutta muistoa sinusta se ei vienyt.