niiku luonto käskenyt, mä olen kasvanut
ja kiitos kaikille, jotka on mua jaksanut
mä myönnän, en oo aina ollu niitä helpoimpii
mut mitä välii sil enää, mitä me oltiin
joka vuos ain' ku kattoo edellisii vuosii
huomaa miten sit on oikeesti ollu niin nuori
niin lapsi, ja niin epäkypsä
mut omast mielest ei tarvi hävetä enää yhtään
yläasteen loputtuu mä viimeinkin tajusin
(tajusin) mitä elämältä halusin
vaik parivuot sit mä näin viel itteni pentuna
lyhyes ajas jo kuitenki ehin vanhentua
ja pikkuhiljaa aloinki löytämää sisintä-ni
mut ei se pikkupoika sisält mihkää hävii
se pysyy siel, eikä sitä pysty muuttaa
tässä mun lapsuus, mä jaoin sen nyt sunkaa