IRC-Galleria

Olen kylpyammeessa, kuulen korkokenkien kopinan. Ei jumalauta jos se saatanan runkkari on taas varastanut vaatteeni ja on lähdössä kaupungille naiseksi pukeutuneena...
Vedän syvään henkeä ajatellen että elämässäni ei ole mitään järkeä ja että kaikki on turhaa.
Painun veden alle ja kaikki pimenee.
Näen itseni altaan reunalla, allas on täynnä hiilihappojäätä.
Sukellan sinne. Se on viiltävän kylmää ja polttavaa samaan aikaan, ihankuin ihoni ratkeaisi liitoksistaan ja se limainen ja ruma olento joka sen alla piilee tunkisi vihdoinkin ulos.
Lopulta en tunne mitään.
Saavun paikkaan joka näyttää tutulta mutten muista sitä. Se on vanha mielisairaala joka on muutettu yö-klubiksi.
Led-lampun punaisena vilkkuva valo loistaa naamallani muuttuen keltaisesta vihreäksi ja vihreästä siniseksi. Tanssijat keikkuvat pöydillä. Jokin tässä mättää mutta en tajua mikä. Nurkassa on pitkä pöytä jonka ääressä istuu perhe hullunkiilto silmissään. He lienevät odottavan tarjoilijaa.
Yht' äkkiä joku työntää minut seinää vasten ja katsoo minua silmiin sanoen "Moi, ei olla nähty aikoihin!" En tajua kuka hän on mutta hän tuntuu tutulta, en ole varma onko hän ystävä vai vihollinen. Onko sillä edes väliä? Kai hän sitten on ystävä koska oloni on yllättävän turvallinen.
Vastaan hänelle vaistonvaraisesti "Moi, mitäs olet puuhannut, onko sinulla edelleen se grebiili-tarha kuolleen siskosi alusvaatelaatikossa?"
Hän vastaa että on. Hän on mies naisen vaatteissa vailla kahta etuhammasta. Hänen sieraimistaan alkaa tulvia matoja. Juoksen karkuun jättäen taakseni limaisen vanan.
Haluan nukkua.
Minut istutetaan pöytään sen pelottavan perheen kanssa, yritän vältellä katsekontaktia.
Tarjoilija tuo pöytään raa'an kalan. Perheen pienimmäinen lausuu rukouksen ja kaikki odottavat että tekisin jotain, en tiedä mitä.
Nyt tajuan mitä he odottavat, kai minun täytyy purra kala-paralta pää irti.
Tuumasta toimeen siis.
Kohta lentää laatta, veri virtaa kurkustani alas ja suomut tarttuvat kieleeni. Kaiken kukkuraksi huomaan että kala on elossa ja sätkii vimmatusti.
Lopulta kala onnistuu lentämään sätkimisen voimalla perheen isän naamalle, hän on erittäin vihainen.
Veri kurkussani alkaa kuivua. Se tuntuu hirveältä.
Yht' äkkiä tunnen lämpimän virran kulkevan ruumiini läpi ennenkuin perhe hyökkää kimppuuni nuijien minua vuorotellen kalalla. Juuri kun pienimmäinen on huitaisemassa minua päin näköä onnistun jotenkin teleporttaamaan itseni satamalle.
Meri on vihreä, taivas on harmaa ja lokit kirkuvat kaukaisuudessa. Olen yksin alastomana laiturilla ja mietin miten pääsisin pois.
Päätän lähteä uimaan vailla päämäärää toivoen että pääsen sivistyksen pariin.
Hetken uituani kohtaan saman perheen joka nuiji minua kalalla hetki sitten. He ottavat minut veneeseensä ja vihdoinkin se pikkuinen onnistuu iskemään sen kalan suoraan päin kasvojani.
Vuodan verta mutten tunne mitään, olen voittamaton.
Voi kun loputkin maailmasta tietäisivät sen.
Tunnen jonkun vetävän minua ylöspäin.
Vittu, olen ollut yli kaksi tuntia kylpyammeessa ja huomaan että se räyhä-transu on palannut, olen iloinen.