IRC-Galleria

Be-Bop

Be-Bop

crazy little teddygirl

eilen illalla kelailin elämää.Maanantai 29.05.2006 15:01

ja olen vakaasti sitä mieltä että jos tässä kylässä joku tahtoisi oikeasti vetää itsensä narun jatkoksi, niin hän olisi sen tehnyt eikä vain puhuisi siitä.
..sellaiset ihmiset vaan kerjää sääliä.
kannattais mielummi katkaista jalkansa.
tai tappaa vanhempansa.

whatever mut mä vaa kelailin.
Rohkelikkotornin oleskeluhuoneessa oli puuskupuheja.

Rohkelikkotornin oleskeluhuoneessa oli korpinkynsiä.

Rohkelikkotornin oleskeluhuoneessa oli jopa luihuisia.

“Mitä täällä oikein tapahtuu?” Kalkaros oli pahalla päälla. Merlin tiesi, mitä hän itse Rohkelikkotornin oleskeluhuoneessa teki. ”Granger, Weasley, eikö teidän pitäisi olla valvojaoppilaita? Miksi olette päästäneet kaikki nämä ihmiset sisään?”

”Harry ja Malfoy ovat yläkerrassa, professori Kalkaros”, Hermione vastasi ihan kuin se selittäisi kaiken.

Itse asiassa se selitti. Kalkaros istui välittömästi alas. “Ihanko totta? No oli jo aikakin. Kauanko he ovat olleet siellä?”

“Aika kauan. Jossain vaiheessa sieltä kuului joitain todella outoja ääniä. Tiedät varmaan...” Ron punastui, sillä kesken lauseensa hän tajusi, että puhui parhaillaan pahamaineiselle liemien opettajalle.

”Kyllä, luulen tietäväni, mitä tarkoitat, Weasley. Mutta mietinpä vain... Kumpikohan on päällä?”

”Draco”, luihuiset vastasivat välittömästi. ”Hän on kovempi tyyppi, ja sitä paitsi Potterin olemus suorastaan pyytää päästä alle. Hänen tiukka, luinen, pikku-”

”Harry on päällä!” rohkelikot ja korpinkynnet huusivat takaisin. Puuskupuhit kikattivat hermostuneesti, sillä Kalkaroksen läsnäolo ja senhetkinen puheenaihe olivat sekoitus, joka vain yksinkertaisesti ylitti heidän käsityskykynsä.

Riita oli juuri käymässä intensiiviseksi, kun he kuulivat ääniä yläkerrasta. Oudon paukutuksen lisäksi kuului sihisevä ääni.

”Tunnistan tuon paukutuksen, mutta mikä tuo toinen ääni on?” hämmentynyt Blaise Zabini kysyi.

”Harry puhuu kärmeskieltä”, Hermione sanoi ihmeissään. ”Tuo on ehkä kinkyintä, mitä ikinä olen kuullut.”

”Harry on niin selvästi päällä”, Ron huomautti. Kalkaros oli juuri avaamassa suutaan väittääkseen vastaan, kun Draco Malfoyn huutaminen keskeytti hänet.

”Harry, oi, Harry, sihise minulle, sihise minulle kulta...”

Kaikki tuijottivat toisiaan vihaisesti. Harry huusi jotain erittäin sekavan kuuloista kärmeskielellä.

”Draco on top!” Pansy Parkinson sanoi.

”Harry!” Seamus puolusti ystäväänsä.

”Draco!” Kalkaros sanoi ja näytti aidosti ärsyyntyneeltä.

”Harry!” Korpinkynnet väittivät.

”Harry!” Susan Bones kuiskasi.

Kalkaros avasi suunsa viedäkseen tupapisteitä, mutta jälleen Dracon huuto keskeytti hänet:

”Harry, pane minua, Harry! Pane minua kovempaa, juuri niin, oi juuri noin...”

Rohkelikot, korpinkynnet ja puuskupuhit nousivat seisomaan ja hurrasivat. Kalkaros muistutti itseään, että puhuisi Luciukselle myöhemmin Dracon erittäin ei-luihuismaisesta käytöksestä. Sitten hän kaikessa hiljaisuudessa otti rohkelikolta kaksikymmentä pistettä.

”Minähän sanoin!” Ron virnuili luihuisille, jotka parhaillaan mököttivät. ”Draco on Harryn narttu.”

”Se on kyllä ymmärrettävää. Jopa minä haluaisin panna Dracon peppua”, Neville sanoi.

Jopa Kalkaros näytti shokeeraantuneelta. “Ihanko totta, Longbottom?”

Kukaan ei kuullut, mitä Neville vastasi, sillä Harry alkoi taas puhua kärmeskieltä. Tällä kertaa hän melkein huusi. Oleskeluhuoneessa istujat jatkoivat toistensa mulkoilemista, mutta yhtäkkiä Harry vaihtoi takaisin ihmisten kielelle:

”Voi Merlin, Draco, voi Draco, syvemmälle, kovempaa!”

Jokaisen huoneessa istuvan luihuisen naama levisi virneeseen. Rohkelikkojen kasvot valahtivat. Hetken päästä Dracon ääni liittyi Harryn omaan, paukuttava ääni muuttui kovemmaksi kuin ikinä, ja sitten se loppui.

Koska todisteet olivat osoittautuneet ristiriitaisiksi, riita siitä, kumpi pojista olikaan ollut päällä, oli taas alkamassa, kun ovi avautui yläkerrassa.

Rohkelikkotornin oleskeluhuone meni ihan hiljaiseksi.

Harry ja Draco kävelivät alakertaan. Draco virnuili, Harry punasteli ja molemmat näyttivät siltä, että olivat juuri harrastaneet seksiä.

”No, oletko sinä homo?” Ron kysyi Harrylta.
”En!” Harry vastasi. “Auts!” Draco puristi hänen takapuoltaan kipeästi. “Älä! Se on ihan hellänä...”

Luihuiset virnuilivat taas.

“Harry.” Hermione katsoi poikaa merkityksellisesti. “Ensin sinä panet Malfoyta kärmeskielellä ja sitten väität, ettet ole homo?”

Kaikki nyökkäsivät paitsi Harry.

”Mutta hän on silti top”, Dean muisti huomauttaa.

”Bottom!”

”Top!”

”Bottom!”

“Draco on bottom!”

“Harry on bottom!”

“Harryn peppu on pantavampi!”

“Dracon!”

“Dracon!”

“Harryn!”

“Dracon!”

Kinastelu loppui vasta sitten, kun ihmiset yhtäkkiä tajusivat, että Harry ja Draco olivat siirtyneet muotokuva-aukon luokse ja olivat juuri astumassa ulos oleskeluhuoneesta.

Harry laittoi kätensä Dracon takataskuun ja tunsi olonsa erittäin omahyväiseksi.

Kaikki voihkaisivat.

"Harry, et voi kieltää sitä enää. Siis oikeasti, katso nyt vaikka minua. En ole niin homo kuin sinä, mutta en ole täysin heterokaan. Ja Dracon peppu, niin herkullinen kuin se onkin, ei saa minua jättämään aamiaistani väliin. Minä pystyn hallitsemaan itseni. Sinä et. Joten olet homo"

"Enkä ole! Enkä todellakaan ole kiinnostunut Dracon pepusta. En halua puristaa sitä, en halua repiä sitä peittäviä vaatteita pois, en halua haudata nenääni kauniiden, vaaleiden pakaroiden väliin tai laittaa minun.."

"Harry!"

Kunnianarvoisa herra Malfoy,

Kirjoitan teille poikanne Dracon koulutoverin ominaisuudessa. Koen velvollisuudekseni informoida teitä tietyistä viime aikoina sattuneista tapahtumista.

Epäilin jotakin jo sinä aamuna, kun Draco esitteli ystävilleen tekemiään Harry Potter -vastaisia rintamerkkejä. Hänen ja Harry Potterin välisessä vihanpidossa ei sinänsä ole mitään erikoista, mutta rintamerkkien sisältämät homovihjailut ja Dracon poikkeuksellinen into laittoivat minut epäilemään, olisiko taustalla jotain, mitä en ehkä ollut arvannut. Suoraan sanottuna, herra Malfoy, mietin, onko poikanne homo.

Saman päivän iltana asiat saivat huomattavasti huolestuttavamman käänteen. Draco rynni äkkiarvaamatta Luihuisen oleskeluhuoneeseen, tulossa ties mistä, ja hänellä oli yllään vaaleanpunaiset, lateksiset naisten alusvaatteet. Pyydän anteeksi, että joudun kertomaan tämän teille, herra Malfoy. Se on kuitenkin totta -voitte tarkistaa sen keneltä tahansa luihuiselta.

Ilmestyttyään vetimissään oleskeluhuoneeseen Draco hyppäsi pöydälle ja alkoi tanssia ripaskaa sekä laulaa lajitteluhatun laulua korkealla äänellä. Yritin välittömästi häneen lopetusloitsua, sillä olin varma, että joku on noitunut hänet. Ei tulosta.

Kuitenkin kun Pansy Parkinson käski Crabbea ja Goylea tarttumaan Dracoon auttaakseen hänet ulos tuosta alennuksen tilasta, Draco sai jalat taas alleen ja juoksi pois.

Muutaman tunnin päästä hän kuitenkin palasi takaisin tavalliset vaatteet päällä, joskin ne olivat ehkä vähän sekaisin. Kun kysyin selitystä ripaskakohtaukseen Dracolta, hän tuijotti minua hetken aikaa kummallinen ilme kasvoillaan ja sanoi sitten, että hänen pitää miettiä, ja että minun pitäisi pitää suuni kiinni asioista, jotka eivät minulle kuulu.

Mainitsin hänelle kohteliaimmin, että hänen olisi ehkä syytä kertoa mahdollisista ongelmistaan teille, herra Malfoy. Pahoittelen, mutta vastaukseksi että hän käytti ilmausta "paskan vitut", ja kohdisti sen teihin sekä Häneen-Jota-Ei-Pidä-Nimetä. Olen hyvin pahoillani, että joudun kertomaan tämän teille, olisipa se valetta, mutta ei, se on totta. Pansy Parkinson vahvistaa kertomukseni tarvittaessa.

Ikävät uutiseni eivät kuitenkaan lopu vielä tähänkään. Seuraavana aamuna Draco marssi aamupalalle rinnassaan pinssi, jossa luki Suutelen paremmin kuin Dean Thomas. Ja mikä oudointa, itse Thomas sen paremmin kuin kukaan muukaan ei yrittänyt kirota häntä, kunhan tuhahtelivat. Jäin väkisinkin miettimään, herra Malfoy, mikä yhteys tällä ja niillä aiemmilla Potter-merkeillä oikein oli.

Pahin on kuitenkin vielä edessä: kahtena seuraavana iltana Draco tuli nukkumaan vasta kolmen jälkeen yöllä. Kolmantena aamuna Korpinkynnen ja Puuskupuhin tupien oppilaat pitivät aamupalalla pinssejä, joissa luki sellaisia asioita kuin Harry Potter - The Dragon Master, Kolmiodraama Luihuisessa: Harry vei Pansylta miehen sekä Harry "Romeo" Potter & Draco "Julia" Malfoy. Kun Harry Potter näki nämä pinssit, hän repesi nauramaan, ja kun Draco yritti käydä pinssejä pitävien oppilaiden kimppuun, Potter raahasi hänet kuitenkin ulos ruokasalista. En ole nähnyt kumpaakaan sen koommin.

Kirjoitan teille nyt tuon kolmannen aamun päivänä, mitä pikimmin näkemäni jälkeen.

Vilpittömästi teidän,
Blaise Zabini

"Voi paska", Lucius Malfoy sanoi, kun ei muutakaan keksinyt.
Kuka on pahin?" Voldemort kysyi.
"Pimeyden Lordi!" kuolonsyöjät huusivat kuorossa ja heiluttivat pimeän piirtojaan ilmassa.
"Kuka on kovin?"
"Pimeyden Lordi!"
"Kuka on suurin?"
"Pimeyden Lordi!"
"Kuka on homoin?"
"Harry Potter!"

"Väärä vastaus!" Voldemort otti Matohäntää jalasta kiinni ja alkoi hakata hänellä muita kuolonsyöjiä. "Väärä vastaus! Minä olen maailman pahin, kovin, suurin ja homoin velho!"
"Mutta...Potterilla on pitsistä ja käärmeennahkasta tehdyt stringit joka huispausmatsin aikana päällä", Lucius Malfoy yritti.
"Äääk! Minä tapan sen kakaran!" Voldemort kiljui ja heitti Matohännän päin seinää. "Ja Malfoy, sinä vanha pervo kyylä!"
"Miten niin vanha", Lucius kysyi shokissa. "Minä olen nuori ja kaunis ja minulla on kauniit, vaaleat, pitkät, lainehtivat, kimaltelevat hiukset."
"Ääkk! Miksei minulla ole?!" Voldemort karjui ja heitteli Matohäntää seinästä seinään kuin koripalloa.

james on täysi runkku.Sunnuntai 21.05.2006 18:48

Mutta James", Hermione sanoi, kun James jäi taas kiinni tyttöjen makuuhuoneessa vakoilusta.
"Miten sinä pääset aina tänne? Ja tule nyt pois sieltä. Ei Mary Sue ole täällä."

James mönki vähän häpeissään pois Ginnyn sängyn alta.

"Oletko sinäkin tyttö?" Parvati Patil kysyi Jamesilta. Ginny pisti Parvatia taikasauvalla silmään.

"Miten niin?" James kysyi Hermionelta.
"No eihän tänne pitäisi pojan pystyä kiipeämään."
"Eikö? Kyllä minun aikanani ainakin pystyi. Vai miksi luulet, että Lily Evans pamahti 17-vuotiaana paksuksi?" James virnisti.
"No juuri senpä takia Dumbledore asensi portaisiin ns. munatutkataian", Ginny selitti.
"Munatutkataian?"
"Joo, portaat häviävät, jos niiden kiipeäjällä on pippeli."

James raapi päätään. "Minkähän kokoisesta se laskee?"

homopotterifetissi.Sunnuntai 21.05.2006 18:14

Harry! Harry!" Hermione läppäsi nukkuvaa Harrya persauksille niin kovaa, että poika heräsi huutaen ja löi päänsä kattoon. Tarkemmin sanottuna yläsängyn pohjaan, jossa nukkuva Neville keikahti törmäyksen voimasta alas ja rymähti Hermionen päälle.

"Her-hermione" alasti nukkunut Neville sopersi yhtä paljon kiihottuneena kuin hädissäänkin huomatessaan, kuka hänen märästä unesta hikisen vartalonsa alle oli jäänyt.

"Hermione?" kysyi myös säikähdyksestään hieman toennut Harry. Hermione ei kuitenkaan vastannut, sillä hän oli pyörtynyt tömäyksen, Nevillen erinäisten ruumiinosien ja niistä tihkuvien aromien ansiosta.
"Harry", Nevillekin huomasi viimein, missä oli. "Minun selkäni meni jotenkin jumiin, enkä pysty liikkumaan. Vedätkö minut pystyyn."

Pelkkiin pyjamahousuihin pukeutunut Harry laittoi silmälasit nenälleen ja nousi seisomaan. Ron juoksi sisään juuri, kun Harry veti Nevilleä takaapäin kaksin käsin lantiosta pystyyn. "Harry hei, arvaa mi -" Ron jähmettyi nähdessään Harryn kiinni Nevillen takapuolessa ja yöpaita-asuisen Hermionen heidän allaan. "Harry perkele!"

"Tämä ei ole sitä miltä se näyttää", Harry sanoi ja päästi Nevillen irti. Neville lämähti takaisin Hermionen päälle ja paljasti samalla Harryn aamustondiksen, jota poika ei itsekään ollut huomannut. Neville tietysti oli.


Toiseen tömäykseen Hermionekin onneksi heräsi. "Auttakaa minut ylös täältä!"
Ron ja Harry repivät alastoman Nevillen viimeinkin pois ja työnsivät istumaan Harryn sänkyyn. Ron tuijotti kohoumaa Harryn housuissa ihailun- ja kauhunsekaisin ilmein.

"Minulla oli vaatteet päällä", kasvoiltaan tulipunainen Harry yritti selittää, samalla kun auttoi Hermionen takaisin ylös. "Ei me tehty mitään."
"Niin joo, paitsi leikitte hampurilaista Nevillen kanssa", Ron näytti siltä kuin olisi saanut piiskaa Kalkarokselta.
"Minä luulin, ettei Hermione koskaan suostu olemaan mikään muu kuin pihvi."
"En ole kohta pihvikään, ellet jo tokene ja ala kuunnella, Ron", Hermione kivahti. "Harvemmin Tylypahkassa muita threesome-kokoonpanoja näkyy kuin sinä, minä ja Harry. Ettäs tiedät. Neville oli välissä vahingossa."
"Remus-James-Sirius", Harry huomautti tyhmänrohkeasti.
"Työtön-vainaa-vainaa", Hermione kuittasi, mulkaisten Harrya vihaisesti.
"Äh", Ron sanoi, sillä hän ei tajunnut mitään. Hämmennys oli kuitenkin lepyttänyt hänet.
"Mitä asiaa sinulla oli?" Harry muisti, että Hermione oli juossut huutaen huoneeseen.

"Mary Sue tulee Tylypahkaan", Ron ja Hermione lausuivat stereona.
Harryn suu loksahti auki. "Mary Sue?! Ei ole totta."
"Joo joo. Viimeinkin, ajattele, kaikkien näiden vuosien jälkeen", Ron sanoi haaveksivasti.
"Et sinä siltä saa ikinä", Hermione huomautti mustasukkaisena. "Minäkin saan enemmän."
"Ha!" Ron kivahti. "Sinä saat vain Malfoyn hilleripippeliä."
"Itse panet veljiäsi!" Hermione huusi takaisin, ja Neville uikahti peloissaan.
"Olkaa jo hiljaa!" Harry älähti. "Ei tässä ole kysymys pelkästään siitä, kuka kenenkin kanssa kähisee. Tajuatteko, mitä se merkitsee, jos Mary Sue tulee tänne viimeinkin?"
"Joo. Tiedät-kai-kenen kukistuminen on lähellä", Ron arvasi.
"Ei ainoastaan sitä. Mary Suen ilmaantuminen tarkoittaa myös, että Voldemortin kukistuminen on varma nakki!" Harry sanoi.
"Ei ole, Harry", Hermione huomautti huolestuneena. "Sinä unohdat nyt yhden asian."
"Minkä?"
"Me emme tiedä, millainen Mary Sue hän on."
"Miten niin?" Ron kaivoi korvaansa.
"Idiootit", Hermione aloitti. "Mary Sue voi olla vaikka minkälainen. Hän voi olla ensinnäkin aivoton munahaukka, joka kaataa ensin petiin sinut, Harry, pettää sen jälkeen sinua Malfoyn, Kalkaroksen ja kuolleen kummisetäsi kanssa ja lopuksi tappaa itsensä."
Neville uikahti taas.
"Toisaalta", Hermione jatkoi, "melkein pahempaa on, jos kyseessä on angsti-Mary Sue. Sitten hän antaa toivoa, tekee ihmeitä, ja lopuksi tapahtuu kuitenkin jotain hirveän traagista ja me kaikki kuolemme, mukaan lukien hän itse ja sinä, Harry."
"Hyi", Ron älähti. "Mitä varten sinä sitten väität, että hänestä olisi jotain hyötyä?"
"Koska nuo ovat vain typeriä uhkakuvia", Harry vastasi Hermionen sijaan. "Mary Sue voi olla myös täydellinen."
"Täydellinen?"
"Täydellinen", Hermionekin myönsi. "Hän voi pelastaa kaiken."
"Meidän pitää vain selvittää, mikä Mary Sue on kyseessä, sitten me tiedämme totuuden", Harry lopetti.


***
Rohkelikot istuivat ruokapöydässä, kun Mary Sue käveli ensimmäisen kerran sisään saliin. Kaikki katsoivat häntä, ja ihastusten huokaukset täyttivät Suuren salin.

"Voi ei, hän on valtavan kaunis!" Ginny Weasley hautasi kasvonsa käsiinsä. "Ellei hän ole edes pikkuisen lesbo, olen mennyttä."
"Haluaisitko päästä vähän maistamaan kukasta mettä?" Ginnyn isoveli Fred kiusoitteli.
"Ehkä, tai sitten haluaisin tappaa hänet. Riippuu vähän."
"Riippuu mistä?" järkyttyneen näköinen Neville kysyi.
"Siitä, meinaako hän koskea Malfoyhin vai ei. Malfoy on minun!" Ginny kiljaisi ja löi haarukkansa täysiä pöytään. Se osui vahingossa Seamus Finniganin käteen. Poika ulvahti tuskallisesti ja juoksi verinen haarukka kädestä törröttäen salista ulos, luihuisten räkänaurun saattelemana.
Ginny tuijotti vihasta kapein silmin Draco Malfoyta, joka parhaillaan yritti parhaansa mukaan luoda katsekontaktin rohkelikkopöytään suunnistavaan Mary Sueen.

Mary Sue istui Harryn viereen ja räpytti isoja, sinisiä silmiään.
"Harry Potter. Olen kuullut paljon sinusta." He kättelivät.
"Mary Sue. Minäkin olen kuullut paljon sinusta." Harrysta tuntui, että hän kuuli lyyran sointuja ja näki pinkkejä sydämiä, niin kaunis Mary Sue oli.
"Oletko?"
"Kyllä. Sinulta odotetaan paljon."
"No, se on tavallista. Olenhan täydellinen."
"Onko sinussa veelaa, kun olet niin kaunis ja puoleensavetävä?"
"Joo, äiti on ranskalainen veela."
"Sitten olet varmaankin myös vaihto-oppilas Beauxbatonsista?"
"Taas oikein."
"Hyvä. Hitto että inhoan amerikkalaisia Mary Sueita."

He katsoivat hetken aikaa toisiaan, ensin arvioivasti ja sitten himokkaasti. Harryn silmät nauliutuivat Mary Suen maidonvalkeisiin rintoihin, jotka näkyivät kivasti koulupuvun läpi. "Sinut sitten laitettiin Rohkelikkoon."
"Tietysti", Mary Sue tuhahti. "Olenhan Mary Sue."
"Niin. Olet ehkä silti jonkun tuvan perillinen?"
"Joo. Korpinkynnen."
"Siinä ei ole kyllä mitään logiikkaa, että joudut silti Rohkelikkoon."
"No ei niin. Mutta minun pitää päästä sinun lähellesi, Harry!"
"Voi että olen niin rakastunut sinuun jo nyt, Mary Sue!" Harry sulki silmänsä, kun tunteet ottivat hänestä vallan.

"Jaa", vaikeasti tavoiteltava Mary Sue vain vastasi ja kääntyi sitten Ginnyn puoleen. "Pelisi on menetetty, narttu", hän sihisi. Ginny irvisti takaisin.


***
"Tässä on vielä vähemmän logiikkaa", Harry sanoi ja näytti siltä, kuin olisi nähnyt juuri karvattomaksi ajellun Hagridin tanssimassa heimotanssia Puuskupuhin pöydällä. "Miten Mary Sue voi olla Korpinkynnen etsijä, jos hän kerran asuu Rohkelikkotuvassa?"
Cho Chang virnisti ylimielisesti. "Koska 1. Hän on paras etsijä kautta aikojen, jopa sinuakin parempi, 2. Hän on Rowena Korpinkynnen tyttärentyttärentyttärentytär ja vain vaihdokki eli ei varsinainen rohkelikko, 3. Minä olen kapteeni ja siksi kiireinen etsijän vaativaan työhön ja 4. Olen koko Tylypahkan tyttöromanssien kuningatar ja tykkään sormeilla ranskalaisia puoliveeloja. Kai muistat Fleurin?"
"Se ämmä!" Harry sanoi. "Fleur siis. Ei Mary Sue. Mary Sue on ihana. Ja pelottava. Koskas se ottelu olikaan?"
"Viikon päästä. Korpinkynsi voittaa! Ha ha ha! Sinä et saa mitään - et edes sieppiä."

Cho nakkeli niskojaan raivoisasti parin sekunnin ajan ja juoksi sitten pois, huutaen Cedricin nimeä syksyn tuuleen.


***
"Tulehan huoneeseeni", Dumbledore pysäytti Harryn Tylypahkan käytävällä juuri, kun Harry oli ollut etsimässä Mary Sueta.
"Ei kai se ole samanlainen yllätys kuin viime kerralla?" Harry kysyi vähän peloissaan ja lisäksi ärtyneenä siitä, että hänen pyöriessä reksin boksissa Mary Sue saattoi olla jalat pystyssä Kielletyssä metsässä Draco Malfoyn alla.
"Ei, tällä kertaa setä ei tarjoa tikkaria. Tulehan nyt."

He nousivat portaat ylös Dumbledoren toimistoon. Harry kiipesi rehtorin toivomuksesta edellä.

Dumbledoren huoneessa heitä odotti mustatukkainen mies.

"Sirius!" Harry kiljaisi ja juoksi kummisetänsä syliin. "Miten...miten..." hän änkytti.
"Harryseni", Sirius sanoi tunteikkaasti ja yritti estää itseään kiihotumasta, kun hänen kummipoikansa hieroi tunnekuohussaan kiihkeästi hänen alaselkäänsä ja nojasi tiukalla pojankropallaan häntä vasten. "Enhän minä tietenkään ollut oikeasti kuollut."
"Mutta..." nyt Harry jo parkui. "Minä luulin että sinä olit kuollut! Minä surin sitä! Minun oli paha olla!"
"Ääh, minähän tipuin sen verhon taakse. Se on sellainen kuolemaportti. Kävin rajan takana hoitelemassa vähän asioita, mutta sitten minun piti tulla takaisin."
"Miksi sinun piti tulla takaisin?"
"No", Sirius virnisti. "Kuka sitä olisi kestänyt, jos minä olisin kuollut? Minähän olen kaikkien päiväuni numero yksi!"
"Numero kaksi", Harry huomautti. "Mary Sue on tullut."
"Häh?!" Sirius näytti siltä, kuin olisi synnyttänyt juuri Remukselle vitoset. "Mary Sue?"
"Ja mitä asioita sinulla oli rajan takana hoidettavinasi?" Harry kysyi.
"Kävinpanemassaisääsi", Sirius sanoi nopeasti, jotta ehtisi kysyä tärkeämmän kysymyksen:
"Missä Mary Sue on? Haluan ehdottomasti tavata hänet."

Huomattuaan, ettei Harry pystyisi järkytykseltään vielä hetkeen puhumaan, Sirius juoksi pois.

"Tarkemmin ajateltuna: olisi täällä sitä tikkariakin", Dumbledore huomautti.

Harry näytti siltä, kuin olisi juuri nähnyt Iseeviot-peilissä itsensä astelemassa alttarille Voron morsiamena.