IRC-Galleria

vuosien varrella on tullu nähtyä ja kuultua kaikenlaista, tehty ja jäänyt tekemättä, huudettu ja kustu kuopassa, rämmitty niin metsässä kuin tuntemattomissa kaupungeissa. aluksi sitä joi viikonloppuna viinaa sen takia, koska se oli siistiä ja ei ollut muuta tekemistä. vuodesta toiseen sen merkitys on lopulta hiipunut ja syyt kääntäneet suuntaa monta kertaa. surusta vihaan ja vihasta tuskaan, ja tuskasta takaisin iloon. nykyään siitä syystä ettei ole mitään syytä olla selvänä. ja miten paljon tämä viisasten juoma sitten turruttaakaan mielen, yleensä harkitusti ja joskus jopa surullisella tavalla. mihin katosi kaikki se ilo ja onnellisuus lapsuuden ajoista, uudet ihmiset, uudet antisankarit. töissä vituttaa päivästä toiseen kunnes perjantaina ilme kirkastuu hetkeksi alkon hyllyjen välissä. ja sunnuntaina podetaan tappokrapulaa ja morkkista, maanantaina vannotaan taas töissä ikuista selväpäisyyttä, joka kuitenkin muuttuu perjantaihin mennessä, jolloin mietitään taas "eihän mulla edes ole syytä olla selvänä."

"en mä vielä kotiin mene"
"yhdet vielä, sitten toiset"
"en dokaa enää ikinä ennen ens viikonloppua"
"kyllä mä tän lopettaisin, jos jaksaisin/pystyisin"