IRC-Galleria

Tapahtuisipa jotain jännittävää! En tiedä mitä, mutta tämä vuosi on lähtennyt todella tylsästi liikkelle. Ei ole oikein tapahtunnut mitään erikoista. Noh loppu työt, mutta se ei tullut yllätyksenä, koska kyseessä oli määräaikainen työ ja tyylin näitä työkkärin järjestämiä työllistämisjuttuja. Bilettänytkään en ole kunnolla, enkä ole tutustunnut uusiin ihmisiin paljoa ainakaan. Meinasin muuten jättää tänä vuona hakemisen Amk-hon. Sen verran meinaa tuota kolmenkympin ikäkriisiä pukata, että tuntuu että olen opiskeluni opiskellut. Enkä ensimmäistä kertaa tiedäkkään mitä alaa opiskelisin.
Inhottaa, kun olen alkannut järkeillä asioita, elää rahan mukaan enkä fiilisten. Sitä kai kutsutaan aikuistumiseksi. Tahtoisin töihin, jotta se toisi edes jotain tähän tasapaksuun eloon. Masentunnutkaan en ole, mutta en ole oikein iloinenkaan. Sillä tällä hetkellä tuntuu, että sisälläni on jokin tyhjiö, joka tarvitsisi jotain täytettä ja enkä nyt puhu mistään seksistä. Minulla on luovuuden kaipuu, mutta ainoat luovuuden purkaukset ovat jäänneet blogin pitämisen ja lusikan spraymaalaamisen tasolle. Ideoita olisi pää täynnä, mutta ei mitään kunnon inspiraatiota ole toteuttaa niitä. Ennen haaveilin ulkomaille lähdöstä, mutta nyt sekin tuntuu olevan rahasta kiinni, ja eikä nyt jostain syystä ole halujakaan lähteä minnekkään. Nyt luen netistä toisten ihmeellisiä tekemisiä tapahtumia pää täynnä kaipuuta, että voikun minäkin! Ja sitten tuntuu, että facebookin takia ei tule pidettyä oikeasti ihmisiin yhteyttä, että kaikki kirjoittaa kuulumisensa tilapäivitykseen ja niistä tykätään ja komentoidaan vaan silloin jos siinä on jotain todella nasevaa ja ärsyttävää. Sekin paikka tuntuu ahdistavalta aika ajoin. Ja jos rupeat keskustelemaan jollekin niin se häipyy saman tien pois. Hohoijjaa. Tuntuu, että elämän jokaisen osa-alueeseen on katkennut tietynlainen yhteys. En odota rakkauttakaan. Ennen uskoin siihen. Viime vuosi tosin aukaisi silmäni monella tapahtumalla niin rajusti, etten enää usko siihen tippakkaan. Enkä näe parisuhteessa mitään järkeä. AARgh inhottaa nämä omat ajatukset. Voi kun tuntisin jotain älytöntä! Voi kun joku ihminen soitaisi minulle josta en ole kuullut moneen vuoteen! AARGH. kaipaan montaa ihmistä, jotka olivat minulle ennen läheisiä ja jotka inspiroivat minua eri elämän alueella, mutta jotka ovat hävinneet jostain syystä jonnekkin muistoihin vaan. AHDISTAAA! Aargh. Voi kun osaisin selittää, voi kun osaisin itkeä tunteella taas, voi kun osaisin pitää hauskaa, voi kun miettisin aivoni tyhjiksi! Miksi Kaikki on nyt niin voi kun voi kun! Yleensä pistän asioita tapahtumaan mikä nyt sitten hidastaa!??!?!
äshhhhhh. Kaikki on hyvin, mutta onko sittenkään?!?!?