IRC-Galleria

Joo, eli minua ei yleensäkään tunneta minään himo-ompelijana, tai ompelijana yleensäkään, mutta tänään päätin ommella. En tosin kerro vielä mitä, koska se on yllätys Sieniretkelle. Heh heh, tapaamme Traconissa 16.2 Tampereella. Jännittää hieman. Mutta nyt jatkoa alkuperäiseen asiaan eli ompelemiseen!
En siis ollut ennen tätä päivää ommellut sellaiseen puoleen vuoteen. Ja kun puhumme siitä puolen vuoden takaisesta ompeluksesta, niin sitä ennen aikaa edelliseen ompelutyöhön oli ollut sellainen pari vuotta. Kröhöm... Niin... Eli tämän perusteella kai voitte jo päätellä jotain pätevyydestäni tai vastaavasti sen puutteesta.
Kuitenkin, aloitin aamulla; tein pienen suunnitelman, etsin kankaat (oikeita kankaita + vanhoja lakanoita), ompelukoneen, lankaa jne. ja jne. No, minulla oli kaikki tarvikkeet. Siitä oli jo varsin suuresti apua, mutta ongelmana olikin se etten osannut käyttää niitä. Ompelukoneen ylälangan laittamisen muistin vielä yläasteen puolelta, mutta alalangan kanssa jouduin pyytämään apua isältä. Noloa? No ei ole! Isä on sentään verhoilija ja minä... vain lukiolainen ja tietokoneaddikti? Juu, kyllä olen, turha kysyä muuta...
Anyway, kun lopulta vaikutti siltä että pystyisin suht sujuvasti käyttämään kaikkia tarvikkeita alkoikin se koko homman vaikein osuus; kaavat. Väkersin niiden ja kankaiden leikkaamisen kanssa ainakin 3 tuntia! Yhtä tuskaa koko homma. Etenkin kun huoneeni pöydällä oli tilaa vain semmoinen puoli neliötä.
Mutta lopulta sain ompelukseni valmiiksi! En tiedä miten tai kuinka, mutta nyt se on valmis. Tosin ei niin täydellinen, kuin mitä olin ajatellut, mutta valmis kuitenkin ja olen siitä niin ylpeä että oikein häpeän itseäni.
Pitäisi kai ommella useamminkin, mutta ei miin hermot riitä. Pyydän seuraavalla kerralla jotain kaveria avuksi. Jos siis edes kehtaan.

Täytyykö tytön osata ommella?