Big in Finland, UUSI SARJA!

Big in Finland Yle Areenassa 8.12.2017 ja Yle TV2:ssa keskiviikkoisin klo 22 (kolme jaksoa peräkkäin) 3.1.-7.2.2018

Big in Finland on tarina kahden suomalaisen nuoren koomikon Pietari Vihulan ja Henric Chezekin matkasta läpi Amerikan. Miten uppoaa suomalainen huumori? Miten saada uudessa paikassa keikkoja? Onko kaikki suurempaa Jenkeissä?

Ohjaus ja kuvaus: Mika Niva.
►  Katso BIG IN FINLAND jaksot!

IRC-Galleria

AamupöhnäTiistai 13.02.2007 12:57

Ihana päästä takas kotiin. Väinölläki varmaan ollu jo ikävä ^^
Taas alkaa tuntumaan siltä, että mä ajattelen liikaa.
Mitä tahansa teenkin, tulee muistoja viime syksyltä.
Muistoja, jotka eivät ole niin kultaisia.
Sitten tulee viha itseäni kohtaan,
miksi olen antanut itseni ottaa kaikki ne iskut vastaan,
vaikka olisin voinut kävellä pois.
Miks annoin jonkun muun mennä itseni edelle
ja luopua kaikesta mikä minulle on tärkeää.
Ehkä olisin vielä ehjä,
mutta elämä on valintoja.
Valintoja, jotka useimmiten ovat vääriä.
Yritän muistuttaa itseäni,
että minä itse olen oman elämäni tärkein ihminen.

*etsien palasia, liimaillen niitä paikoilleen*

Onks pakko jos ei taho?Sunnuntai 11.02.2007 14:45

Ihku sunnuntaiaamu, ei darraa, eikä kyl uponnukkaan eilen ku yks huurteinen.
Ulukona on ihan valakosta ja pitäis varmaan lähtä hiihtämään ja kokeilemaan joko se suksi luistais paremmin ku ei oo enää niin paljoa pakkasta. Toisaalta pitäis tehä kouluhommia ja toisaalta vois kyl lähtee uimaanki. Liika on liikaa ja liian paljon vaihtoehtoja on ihan syvältä.
Kun ei osaa päättää niin tuntuu että pää leviää ja sitten löytää ittensä makaamasta sängyn pohjalta ihan nuutuneena.

Lääkkeet on laskussa, ei jaksa enää mussuttaa niitä.

Päivän suunnitelma: kouluhommat kuosiin, hiihtämään, mummolle, leffaan jne.

Varmaan ton ekan kohdan saan tehtyä mut eiks suunnittelu oo aina kivaa?

Mieltä lämmittää ku on varattu jo lento takas koto-helsinkiin tiistai-illalle ^^

Ehkä mä selviän.

MUKSISPerjantai 09.02.2007 15:38

"mä tulin tropiikista
viidakon uumenista
kun appelsiinilaivaan satuin joutumaan

mä olen pieni Muksis
niin pienen pieni Muksis
oi saanhan
lahjan
lakupatukan"

Kauhee kapula...Perjantai 02.02.2007 16:22

...ei toivottavasti iske risteilyllä. Oon jo sen verran kipeenä, että en varmaan siitä enää selviäis.
Aamulla yskin jo limakalvot kurkusta pihalle ja pyörin peiton alla.
Kerrankin oli ystävällistä palvelua Kannelmäen terveyskeskuksessa ja sain nopeesti sen mitä halusin... Täti käski levätä ja nauttia lääkeaineita, mut eihän tässä kerkee ku pitää olla suuna päänä jo Tukholmaan päin säntäilemässä.
Pakko päästä shobbaileen vaikka rahat on jo männy mut onneks voi aina opintolainaa nostaa.
Pulkkamäkeenki ois kiva päästä, mut jos tää vuosi samaa vauhtia menee niin voi ei.

Augustana - Mayfield

ARE WE GONNA MAKE IT?

*fiilistel*

*pakkail*

copy-pastePerjantai 26.01.2007 00:44

Matkitaan nyt muita ^_____^

Muistatko sinä, joka juuri luet tätä tekstiä ja tunnet minut (esim. omistat puhelinnumeroni, olet paras kaverini, olet joskus jutellut kanssani jne.) miten tapasimme? Minä muistan (ehkä!) mutta muistatko sinä? Ole kiltti ja kommentoi että tiedän sinun muistelleen meidän kaveruuttamme :)

Sinä, joka kommentoit (tai luit tätä) kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä, miten moni sinut muistaakaan!

Ajatus päässäKeskiviikko 17.01.2007 16:23

Pelkkä varjo jäljellä,
ennen vielä jaksoi nauraa.

Mikä on rakkauden raja?Sunnuntai 10.12.2006 06:30

Jos rakastaa todella paljon,
on todella vaikea sanoa viimeinen sana.
Vaikka viimeinen sana olisi oikein,
jos rakastaa todella paljon,
jää viimeinen sana sanomatta.

Tänään on hyvä päivä. Keskiviikko 25.10.2006 17:51

JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE
*TUULETTAA*




;-]

Ihme uniaPerjantai 06.10.2006 18:40

Hitto ku on viime aikoina nukkunu niin huonosti. Heräilen keskellä yötä ja nään mitä ihmeellisimpiä painajaisia. Onkohan tämä nyt sitä ku on humpsahti 22 ikävuoden toiselle puolen, tiedä häntää ku päätäkään ei näy.

Onneksi on beeeeerjantai ^^

Surinajenkka!

What a shitty dayPerjantai 29.09.2006 01:46

Tänään oli taas eräs paskimmista päivistä.
Vielä surullisempaa on se etten onnistunut enää sulkemaan sitä sisälleni vaan muut ihmiset huomasivat sen ilman että tarvitsi sanoa mitään.
Tuntuu kuin millään ei ole enää mitään väliä, vaikka tiedän että on. Fiilis tuntuu samalta kuin melkein täsmälleen vuosi sitten.
Ensin ylitän itseni, sitten alisuoriudun kaikesta.
Tai sitten tämä on niitä ikäkriisejä kun synttärit lähestyy.

Kumpa vaan joku ottais kiinni ennenku ehtii taas vajota.