Tunteiden teho-osasto. Kaunopuheisuus onkin säälimättömyyttä, verbaalinen voittosi koituu teikäläiselle
fataaliksi tappioksi. Rytmihäiriöitä ei emotionaalisessa elinsiirrossa tunneta. Aivan, defbirillaattori onkin
helvetin vaikea sana. Ainakin tuhannen tuubassa.
Kynttilä palaa molemmista päistä, vaan ei kauan ehdi. Toinen vaihtoehto; led-kynttilä anuksessa. Krematorion katolle laskeutuneet pääskyset eivät tiedä, että Viiltäjä-Jackin biologisen sukupuolen selvittäminen on totaalisen joutavanpäiväinen prosessi. Niin juuri, yhtä lailla sulaa hulluutta kuin vääntää kättä yhdeksänvyövyötiäisten korvavaikun ja käsilaukkusi pohjalla lojuvan, tuntemattomasta syystä nykyiseen olinpaikkaansa joutuneen irtokorvan yhdistävistä tekijöistä.
Optimistisen obduktion ainekset: ihmiskokeita ja luokattoman lahjomatonta, vinhan villiä vahingoniloa! Oikeuden voitto maistuu kaikkein makeimmalta silloin, kun sitä vähiten odottaisi. Verisimmät ja väkivaltaisimmat toimenpiteet ovat eittämättä sadistien ja psykopaattisarjamurhaajien lempipuuhaa, miksi siis mekin emme voisi liittyä joukkoon mukaan? Kohdehenkilö tarvitsee ilokaasua kyynelkaasun sijasta. Heliumia hengittävät jauhopäät voivat heittää assosiaatiot Aku Ankasta ö-mappiin, sillä todennäköisempää on loppupeleissä olla matojen ruokaa kuin housuton Disney-hahmo. Näin groteskisti sanottuna. Kaasuista puheenollen, flatusta eli tuttavallisemmin pierua ryhdymme tuskin imppaamaan, vaikka lennokas ajatus suolikaasukammiosta voisikin saada allekirjoittaneen pieruhuumorin ystävän suupielet kääntymään vinoon hymyyn.
Takaisin maanalaiseen laboratorioon, joka sisältää ehdottoman salaista tietoa. Täällä vaietut totuudet jyräävät valheet katuun. Jos täyttä palturia ja potaskaa olevat lauseet koostuisivat soluista tai muusta orgaanisesta aineesta, ne olisivat jo liuenneet ja syöpyneet olemattomiin. Tai vaihtoehtoisesti liiskaantuneet totuuden painon alla, niin että veri ja plasma kera luiden, joka ikisen nikaman sekä ihon ja epiteelikudoksen saisivat melkoista höyhennystä jättiläismäisen jätesilppurin käsittelyssä.
Elämä on valon ja pimeyden välinen kaksintaistelu, tapahtumapaikkana katakombi, johon on haudattu
menneisyytesi haamuja. Jos uskot aaveisiin, olet vain tuulilasiin lentänyt päiväkorento. Tai oikeammin
hyönteisen raato, josta varisparvi kiistelee ruostuneen autonromun katolla. Ellei sitä ole aikoinaan ajettu
katolleen, silloin kun sitä saattoi vielä peltilehmäksi kutsua.
Kamikaze-liito-orava lentää lautaspupilliesi läpi, aivovauriot eivät ole illuusion arvoinen käsite. Sen sijaan
muovailuvahan tunkeminen sieraimiin on oikeinkin kehityskelpoinen projekti, mutta ei vedä vertojaan
peniksen survomisesta tehosekoittimeen. Kondylooman saastuttaneet kivekset eivät mahtaisi maistua
kovin mieltäylentäviltä vihersmoothien seassa, mutta vesikidutukseen kyllästyneet rikollisjengiläiset
saisivat ehkä uutta potkua seuraavaan keissiin. Sarvikuonon sarvesta jauhetun potenssilääkkeen syömisellä valmiiksi oksennettujen riisimurojen kanssa ei ole mitään tekemistä kannabiksen THC-yhdisteiden ja varvashien välisellä kemiallisella reaktiolla. Siitä puheenollen, mehustan tennissukistasi mehumaijalla varsin tajuntaalaajentavaa ihmelientä. Miksikö? Ihan vain siksi, koska kaikki kalsarisi olivat varastettu.
Lillumme sperman täyttämässä uima-altaassa, kusemme hunajaa, emmekä lässytä kukkien ja mehiläisten
välisestä symbioosista. Olemme onnemme kukkuloilla, kisaten siitä, kuka on venuskukkulan kuningas. Seksi on suomalaista rulettia. Suomalaista siksi, koska appellatiivi ”venäläinen” on meille kirosanaakin kauheampi sanahirviö kerrassaan. Hei te kaikki ihmisiksi identifioituneet kaksijalkaiset olennot siellä alhaalla, pyyhkikää takapuolenne kaikella vähänkin itänaapuriin viittaavalla materiaalilla ja tanssikaa sen paskaläjän päällä vaikka ripaskaa! Mutta joo, takaisin seksin ja seksuaalisuuden tutkimattomuuden autereiseen tyyssijaan. Hekumoimme päämme usvaiseksi, aivomme ovat ihanasti hyllyvää liivatetta. Tämä olemisen sietäminen onni hipoo liki täydellisen autuasta nirvanaa, kunnes brutaali ja makaaberi totuus kaikessa raakuudessaan hakkaa nivusiamme viisimetrisellä teräsputkella. Se myös nävertää samanaikaisesti pakaravakomme yläpuolelle reikää omenaporalla, unohtaen, että meillähän on jo persereikä.
Ettei meille kävisi kovin ohraisesti - vai pitäisikö sanoa että rukiisesti tai kauraisesti, koska vaihtelu virkistää tuplasti enemmän kuin hammasharjalla kasvojasi harjaava eukalyptus-yskänpastilli – voimme ilomielin viskata vesilintua noilla dystopioilla. Just niillä viheliäisen pirullisilla ajatuksilla, jotka uhkaavat lävistää kesyttämättömän, villiintyneen taiteen neitseellisyyden immenkalvon tuntemattomalla miehen sukuelintä etäisesti muistuttavalla härpäkkeellä. Heittäytykäämme laittoman mielihyvän pariin ja nauttikaamme ruhjottua ruhoamme, koko kehoa ja sen aistitoimintoja hellivästä syntisestä nautinnosta täysin siemauksin. Eli toisin sanoen nussimme perkeleet pellolle kalvamasta sieluamme ja suojaudumme näin maailman julmuudelta sen kaikissa mittasuhteissa. Katsokaa kaverit, päälläni on kokovartalokondomi! Ja mehän emme hitto soikoon sonnustaudu mihinkään typeriin naamiaisasuihin tai mihin liekään pellepukuihin, tässä on kyse elämästä ja kuolemasta. Ensiluokkaista infektiotautien torjuntaa, likvidoimme HI-virukset, klamydiabakteerit sun muut pöpöt ruiskuttamalla Virkonia sukukalleuksiimme! Fuck off kaikki seksitaudit, nuo veneeriset vihollisemme. Että ei kun vaan tervetuloa kadotukseen koko sakki. Siinä unohtuvat kortsutkin heti kättelyssä, samoin myös vappunaamiaiset ja muut sen kaltaiset kaikenkarvaiset hullutukset. Ai niin, eihän nyt ole edes vappu. Ikuisen vapun aukiolla tosin voi tapahtua mitä tahansa, ainakin REM-unesi vilkkaimmassa vaiheessa. Päivänvaloa kestämättömistä fantasioistasi puhumattakaan.
Jäätelö on hyvää, kun sen yksin syö, mutta ejakulaation lopputuloksena ulos valtaisalla voimalla pärskähtävä lemmenliemi on kissa vieköön parempaa. Kissasta puheen ollen, tärykalvoihini on tatuoitu hiljaista hyrinää muistuttavia ääniefektejä, jahka äänien tatuoiminen ihmiskehoon olisi mahdollista. Kissan kehräykseltä tämä
todellakin kuulostaa, mutta missä hitossa täällä on muka kissa? Olihan meillä kaksikin kattia, mutta päätit
eilen amfetamiinipsykoosissa pakastaa nuo karvakasat pakastinarkussa. Aamulla sinulla ei ollut minkään luokan muistikuvaa öisistä yhden miehen orgioista, joissa harjoitit nekrofilian ja zoofilian komboa. Toisin sanoen vedit kissaparat akkuporakoneen avulla hengettömiksi, jonka jälkeen syväjäädytit surmansa saaneet elukat pakastimessa. Sulatettuasi raadot nait niitä kuin viimeistä päivää raivotautisen kaniinin lailla ja aktin jälkeen söit kissavainaat viimeistä nikamaa myöten kaluten. Pääkallot ja isoimmat luut syötit naapurin koiralle, vaikka eihän naapurissamme ole koiraa. Ei edes pölykoiria, ainakaan heti ensimmäisessä asunnossa kerrostalomme yläkerrassa. Yläkerran emäntä saa nimittäin siivousvimmoja tuon tuostakin. Niin tuota, mihinkäs minä oikein jäin? No siihen vitun kissakeissiin tietysti! Pisteltyäsi melkoisen satsin raakaa kissanlihaa poskeesi kulautit palanpainikkeeksi pullollisen Lasolia Pohjanmaan kautta, vaikka tämän stoorin tapahtumapaikka onkin jossain aivan muualla kuin Pohjanmaalla. Et muistanut stimulanttihöyryissä edes sitä, miten nauroin olematonta partaani sinun tukehtuessasi kissankarvoihin ja viskasit suutuspäissäsi päälleni koko akvaarion hirmuisella apinanraivolla. Kaloja akvaariossa ei tosin enää ollut. Eipä, koska olit tappanut ne piikittämällä niihin metamfetamiinia, syöttämällä niille kalanruuan sijasta nuuskaa ja kuin pisteeksi iin päälle sytyttämällä ne stendarilla palamaan. Kaadettuasi tuhkat viemäriin työnsit pääsi vessanpönttöön ja hetken kuluttua vedit infernaaliset kilarit, kun sinulla ei ollutkaan enää nuuskaa. Absurdius huipussaan.
(c) akkuhappokeiju