IRC-Galleria

Kuumeessa täristään.
Tässä pitäisi nyt noiden mun munuaisten takia sitten painua terveyskeskukseen kysymään, että mitäs tehdään. Varmaan verinäytteitä ottavat ja muuta yhtä "kivaa". Ihana lähteä tuonne kävelemään, kun just ja just tolpillaan pysyn, mutta ei auta. Nyt en halua ottaa riskejä, en todellakaan halua enää sairaalaan osastolle tämän takia joutua! HYI!

Miksei voisi vaan olla onnellinen?

"I don't want to let it lay me down this time.
Drown my will to fly.
Here in the darkness I know myself.
Can't break free until I let it go.
Let me go.

Darling, I forgive you after all.
Anything is better than to be alone.
And in the end I guess I had to fall.
Always find my place among the ashes.

I can't hold on to me,
Wonder what's wrong with me."

Tälläinen päivä sitten tänään. Särkee aivan vitusti joka paikkaa ja tietysti ei ole yhden yhtä särkylääkettä missään, saatika sitten rahaa käydä moisia ostamassa. Perkele. On se vaan niin vitun kivaa olla taas nainen. Kuka vitun ääliö on suunnitellut naiset ja niiden ruumiintoiminnot!? Jos joskus törmään tähän tyyppiin niin vedän kyllä niin muikeasti turpaan.

Ps: Ja eräät ihmiset vois kadota mun maailmasta ihan kokonaan ja pysyvästi. En halua nähdä, enkä kuulla kyseisestä henkilöstä enää ikinä sanallakaan mitään!!!

Minulla ei ole rahaa ostaa lääkkeitäni, jotka ovat loppu, ja joita oikeasti tarvitsisin. Eli jos munuaiseni räjähtää niin ainakin tiedetään, että mistä se johtuu.

"mitään ei anneta anteeksi, todistit kaiken vääräksi
nyt huone hiljainen minut piilottaa"

ja odotan, että voisin jo lähteä, kun tää odottelu rassaa. Tuolla ulkona on kyllä kamalan pimeää ja rakasta tulee hirviä ikävä, kun se on niin tuommonen luppana.