IRC-Galleria

"--Kaikki muistot sattuvat hirvittävästi, kaikki eri tavalla, ja minusta tuntuu etten kestä sitä repeämättä, vuodattamatta tuskaani pitkin lattiaa. Ja pahinta, inhottavinta on se, että mikään mitä luulen hänestä muistavani ei ole kokonaan totta tai kokonaista. Minä alan jo nyt hukata hänet yleistyksiin, muistojen päättymättömään rikkinäiseen puhelimeen. Matkalla olin kirjoittanut jonkinlaista päiväkirjaa ja kun luin sitä ensimmäistä kertaa, minä vielä huomasin, miten täynnä aukkoja se oli. Emme me olleet niin tyylikkäitä ja nokkelia. Emme sanoneet oikeita asioita oikeaan jatkuvasti, emme edes neljäsosaa ajasta.

Ihmisen persoonaa ei voi mitenkään säilyttää sitten kun hän on poissa, sillä kirjoittaapa hänestä mitä hyvänsä, se ei ole totuus vaan pelkkä tarina. Päähän tai paperille ei jää mitään muuta kuin tarinoita: nokkelia kertomuksia, jotka on koottu valituista faktoista, liioitellusta, hyvin toimitetuista kaskuista, joissa me esitämme pääosaa. Olen lukenut päiväkirjan jo niin monta kertaa, että rivit ovat kivettyneet merkitykseensä, ne ovat epärealistisia kuin pahimman luokan saippuaooppera tai tuhanteen kertaan nähty Hollywood-elokuva. Henkilöt näyttävät meiltä mutta eivät ole me, he ovat vain näyttelijöitä, jotka lausuvat samat tyylitellyt sanat aina uudestaan ja uudestaan, ja kaikki, mikä on totta, putoaa raoista pois."

"--Vein kaikki sinun tavarasi pois, Clee. Annoin pois, lähetin pois. Ajattelin, että se on oikein. Tein niin, koska minusta tuntui etten enää voi pidätellä maailmaa.

Mutta menin liian pitkälle.

Kun nyt istun tässä tyhjässä talossa, tiedän, että vedenalaisia kuvia minun ei olisi pitänyt heittää pois. Eilen tuntui kuin ne kolmekymmentäkuusi kuvaa olisivat olleet se, mitä sinulle tapahtui. Minä vihasin niitä, syytin niitä, potkin niitä, ja viskoin ne ympäri huonetta. En enää kestänyt sitä, että ne olivat pöydällä, talossa tai edes maailmassa. Mutta nyt kun ne ovat poissa, en osaa ajatella muuta kuin sitä miten kovasti sinä halusit sitä vesitiivistä kameraa ja miten innoissasi odotit kuvien kehittämistä, että näkisit onnistuivatko ne. Ajattelen vain sitä, miten minä nauroin ja sinä mennä roiskit Naxoksen rantavedessä kameran kanssa, etsit seuraavaa kirkasväristä tai isoa tai tarpeeksi hidasta kalaa ja heittäydyit aaltoihin. Ajattelen, miten onnellisia me olimme siellä, teltassa, rannalla. Se särkee minulta sydämen ja minä haluan ne kuvat takaisin, Clee. Haluan niin kovasti, etten saata uskoa, mitä olen tehnyt.

Sanoin vuokrasopimuksen irti viime viikolla. Muutan joksikin aikaa pois. En ole kertonut kenellekään että lähden, en edes isälle. En tiedä, onko se viisasta, mutta minä en kerta kaikkiaan kestä kohdata ketään, en kestä enää olla minä.

Minulla on ikävä sinua, Clio.

Minä olen ihan hirvittävän pahoillani."