IRC-Galleria

Lämpimät tervehdykset,halaukset,hetket jolloin naurettiin ja lämpimät muistot...menneisyys.Suru,Vihaaminen ja Kyyneleet jotka pääsivät valloilleen?-tulevaisuus?!?Mä uskallan uskoa,että menneisyys pystyy muuttumaan olevaan aikaan,jotta tulevaisuus pystyisi tulla toimeen menneisyyden kanssa,mutta se ei oo tarpeeksi vahva,jotta se jäisi mieleen.Mä katson ulos,Kevyet,hellät lumihiutaleet kiertelee maahan ja aina lähemmäksi ja lähemmäksi,vaikka ne sulaa yhteen pikkuhiljaa auringon lämmöstä...Istuessaan ikkunalaudalla ja katsoessaan totuutta,sun kuva käsissäin,multa valuu kyynel pitkin poskeani,pitkä ja märkä kyynel...Sitten ajattelen - Miks et saa Sinä elää sillein?haluat aina olla toisenlainen.Haluat aina osata kaiken ja tietää kaiken.Tekeekö se Sut Toisista paremman ja niiiin hyväks!?Mulla on niin paljon kysymyksiä ja niin vähän vastauksia.Ei edes Sun katse ei sano eikä kerro mulle yhtään ainuttakaan salaisuutta.Aina kun katson Sun Silmiisi,tunnen miten tutkit mun Hengeni.Kokonaan.Sen jälkeen olen tyhjä kuin mikäkin,tommone tunne kuin kaikki enegrgia olisi imetty musta ulos.Mietin Hiljaisuudessa,miten tunnet sinä itseäsi,kun olet kanssani?Silloin kun katsot silmiini jotka ovat tyhjiä.Oletko Onnellinen?Tunnetko miten se energi vuotaa susta ulos?Tarkoitanko sulle mitään tai jotain...?Taas kerran katsoessaan Menneisyyteen,yritän muistella aikaa,jolloin vasta tutustuttiin.Kaikki oli niin hyvää ja kivaa.Odotin että pääsisin juttelee Sinun kanssasi yli kaiken!!Mutta samalla yritin olla varovainen.Mä olisin vihannut itseäni koko elämäni aikana , jos olisin pilannut jotain.Silloin oli kesä ja kaikilla oli jotain tekemistä.Sen jälkeen tuli syksy.Mietin ja Luulen että se oli minun elämani paras ja kaikista kaunein aika.Oltiin läheisii,ku koskaan aikasemmin ja kaikki oli niin kaunista.Maailma oli täynnä värejä ja muistutti Sua siinä.Säkin olet jotenki värillinen.Kaikesta eniten ma ihmettelen miten mä jouduin tommoseen tilanteeseen?Mähän en oo ikinä päästänyt ketään näin helposti omaan sydämmeen.Mä en anna toisten satuttaa itseäni,en anna leikkiä itselläni.Olen rakentanut vahvan muurin itteeni ympäri.Mutta Sinä pääsit siitä läpi ja niin lyhyessä ajassa...Yhtäkkiä avaan mä omat tyhjät,märät,mutta loistavat silmät,painan Sun kuvan vasten mun rintaa ja toivon että joskus myöhemmin,kaikki tulee olemaan ennallaan.Hyppään alas ikkunanlaudalta ja juoksen ulos ja heitän itteeni lumeen,teen onnessaan,onnenkyynelissä lumeen enkelin,sitten nousen ylös ja seison vastakkain Hänen kanssa ja Halaan Häntä ja halaan Häntä entistäkin kovemmin,Hellästi ja Lämpimästi,sitä kaikkea vielä vahvemmin kuin ikinä olen ketään halannut...On jo pimeetä ...Aurinko,minne sä katosit?! Veit kaikki mun Unelmat Ja Unet!! .. äkkiä ruven kuulee miten lumihiutaleet putoaa maahan.Se kaikki on niin mystistä..Mutta niin surullista... :( Miks?MIKS?-Mul ei oo ku yks ajatus: „Halusin olla hyvä,Vain Hänen Takia!."