IRC-Galleria

He rakensivat meille siivet,
me annoimme heille sodan.
Me emme olisi tehneet sitä,
jollei meitä olisi pakotettu.

Bellum omnium contra omnes
- Kaikkien sota kaikkia vastaan.

Niinhän se oli,
emme saaneet sitä vain selville.
Sota, suuri kuolema
keskuudessamme.

Si vis pacem, para bellum
- Jos tahdot rauhaa hankkiudu sotaan.

Miksi meille ei kerrottu,
ettei siitä seuraa hyvää,
että mekin olisimme ymmärtäneet
miksi sitä ei olisi saanut tapahtua?

Errare humanum est
- Erehtyminen on inhimillistä

Torvet soittavat viimeiset sävelet.
Me katselemme heitä täältä ylhäältä,
surumielin, haikeat sanat
painuvat mieleen.

Ex oriente lux
-Idästä tulee valo

Viimeinkin he saapuivat,
saapuivat luoksemme,
ja me emme ole enää
yksin.

Ira furor brevis est
- Viha on lyhytaikainen hulluus

Me vaikenimme,
me pysähdyimme siihen aikaan
kun ihmiset sotivat toisiaan vastaan
Sinä katsoit kyynelsilmin.

Idem
- Samoin

Luulimme olevamme koskemattomia,
kunnes tuska lävisti sydämemme.
Ehkemme ymmärtäneet,
että maailmassa oli muitakin.

Memento Mori
- Muista että kuolet

Lennä, mustasiipinen sisareni,
lennä pois ennenkuin meitä ei ole.
Minä seuraan sinua,
minne ikinä menetkään.

Sic itur ad astra
- Niin kohotaan tähtiin

Me emme pettäneet heitä,
he pettivät meidät.
He satuttivat haaveitamme,
kuin hauraita lasipalloja.

Tempore mutantur et nos mutantur in illis
- Ajat muuttuvat ja me muutumme niiden mukana

Siksi me pakenimme,
pois tuosta maailmasta,
hukuimme haaveisiimme,
upposimme unelmiimme.

Respice post te, hominem te esse memento.
– Katso ympärillesi, muista että olet ihminen.


(Ei, en todellakaan lue latinaa. Ja koska mulla on tässä ~ 1h tylsää, kirjoitan tänne pari runotusta)

DEMONILAPSI

Olen kulkenut varjoissa koko elämäni,
en tiedä miten tulla esiin,
en tiedä miten nousta,
olenhan vain mitättömyys.

'Pieni mustasiipinen demoni'
'Paholaisen lapsi'
'Riivattu tyttörukka'
Niin he sanoivat.

Niin minä olenkin,
olen kaikkea sitä,
enkä vieläkään tiedä
mikä minä olen.

Siltikään elämä
ei ole vielä antanut minulle mitään,
vain tyhjän ulkokuoren
ja sen sisälle jättänyt aukon.

Tiesin kuitenkin,
että minullakin oli jossain sielu,
jonka laittaisin
tuon ammottavan aukon kohdalle.

Tiesin,
että minulla on sydän.
Tiesin,
että voisin elää ilmankin.

Myötätunto,
se oli minun vahvuuteni.
Rikos,
minun heikkouteni.

Kerran,
katselin valkosiipisiä lapsia,
jotka leikkivät hiekkalaatikolla,
kunnes äiti tuli heitä käskemään.

Yksi itki,
yksi löi maata,
yksi murjotti,
yksi hymyili.

Hetken,
tuijotin heitä
sysimustilla silmilläni,
sisälläni vapauden tunne.

Ja minä hymyilin.

(näin se on. hymyilen vieläkin)

ENKELI

Tänä yönä
vien sinut taivaaseen
odottamaan vuoroasi.

Sanasi eivät enää kanna sinua,
tyhjä ulkokuoresi
jäi maan pinnalle,
sielusi liittyi seuraamme.

Tänä yönä
vien sinut helvettiin
näkemään painajaisia.

Jotta tietäisit kuinka sinua arvostetaan,
ymmärretään ja rakastetaan,
siksi sinä et ole yksin,
etkä katoa helvetin tuleen.

Olet turvassa.

(guu. Iina oli tuollon mielessä ^^)

SINUN VUOKSESI

Älä pelkää pimeää,
sillä minä pidän kädestäsi kiinni.
Vedän sinut ylös,
kun putoat kallionkielekkeeltä.

Älä päästä irti
niistä unelmista joita sinulla on.
Uskalla unelmoida sitäkin enemmän
ja uskoa unelmiisi.

Älä unohda,
että olen tässä.
Olen tässä sinulle, sinun vuoksesi,
jotta olet turvassa.

Älä luovuta,
sillä tiedän ettet ole sellainen.
Tiedän sinun yrittävän
ja antavan kaikkesi.

Älä sulje silmiäsi,
se luo vain lisää pelkoa.
Minä olen tässä,
älä pelkää.

Olen tässä.
Sinun vuoksesi.
Ikuisesti.

(Tässäkin Iina. Ystävyydestä muuten syntyy kauniita runoja ^^)

---

Tiistai kolmastoista. Istun (lähes) yksin oppilaiden työluokassa. Yritän keksiä tunniksi tekemistä. Sitten minä ja Elisa lähdetään mein karvamopoa moikkaamaan. Kivapäivä. Tähän asti.

Fysiikan labraselkkari pitäisi onnistua tekemään vielä tänään (aapuva). Noh, huomenna aikaa viiteen asti palauttaa. Aijai. Eikä kotikoneella taida olla kaavaeditoria :/. Nojust.

Taas kerran tykkäisin turinoida omia fantasiasatujani, kirjoittaa teille monenmonta satua luettavaksi, ja päässäni hyrrää tuhat ideaa. En vain välillä onnistu saamaan niitä sanoiksi paperille. Sanoiksi paperille. Siinäpä vasta mukava ilmaisu.

Ehkäpä yritän mennä runoilemaan jotain kaverille meilin kautta... o.O

Ja miksi miun päiväkirjaotokseni eivät saa koskaan kommentteja. Nojaa.

---

"Lapsi kysyi minulta kerran; 'Täti, miksi sinulla on valkoiset siivet?'. Minä viisaana vastasin; 'Koska olen enkeli'. Se ei ollut aivan totta. En ollut enkeli, mutta kukaan muu kuin minä, ei nähnyt siipieni todellista, vaaleanpurppuraista väriä. En ollut enkeli, mutten ollut demonikaan. Vain yksi sana olisi voinut ajaa minut helvettiin. Halusin jatkaa matkaani taivaaseen. Lopulta olin vain vaelluksensa kesken jättänyt ihminen. Me kaikki olemme ihmisiä. Kukaan ei voi tehdä minusta ylempiarvoista siipieni takia. Heilautin kättäni, levitin siipeni ja lensin."