IRC-Galleria

This is what I brought you
this you can keep.
This is what I brought
you may forget me.
I promise to depart
just promise one thing;
kiss my eyes and lay me to sleep.

mua väsyttää mut en jaksa mennä nukkuun.
pakko kirjottaa ja pakko saada toi mun kirja valmiiks.
huomioikaa: olin tänään kuvaamassa aluekoulukisoissa 9:00-14:30, seisoin lähes koko ajan joten jalat rikki ja sen jälkeen vielä ratsastin 2 hevosta, jalat enemmän rikki :D
Ei se mitään. Huomenna sitten saa nukkua pitkään.

Joo torkassa komeilee aika kiva rivi seiskoja. On siä sit pari kutosta (nekin saksasta) sekä kaseja ja ysejä (OMG, mullon niinko matikas kiva rivi 9-7-9, huom, 2 kurssi oli geometriaa jos oon äärimmäisen huono. Mut noi ysit on kyl saavutuksii. Uu mama. Emmä ennen oo ollu noin hyvä o.O). Meinaako tää niinko sitä et ens vuonna vois lukee vähän enemmän *punastuu*, nojoo. Ens vuonna tsempataan!

Kyllä se oli kivaa. Melkein jää kaipaan tonne. Täytyy nähä kavereitakin kesälomalla joskus. Aijai. Huokaisen tosin helpotuksesta että on loma, saa nukkua pitkään ja olla Ruusan kanssa.

Mä tuijotan ulos ikkunasta. Kesän vihreä kirjo on hehkeimmillään ja aurinko paistaa lehtien pintaan. Ihmiset pyöräilee ulkona, naiset lantiofarkuissaan ja miehet likasissa verkkareissa. Jollain on kypärä pääsä ja jotkut polkevat huoletta ilman. Mä näen hautausmaan, jonka lävitse risteilee hiekkapolkuja. Autot ajaa ympäri kaupunkia ja saastuttaa ilmaa pakokaasuilla. Bussit kulkee isoissa jonoissa.

Miks mä en voi hengittää

Koulun käytävillä kuuluu muutamat askeleet, toisilla on korkkarit ja toisilla tasapohjaiset kengät. Mä en halua katsoa käytävälle, sillä se palauttaisi mut jälleen todellisuuteen. Tähän ankeaan maailmaan. Mä haluan uskoa, että nyt on loma, vaikka loma onkin viikon päästä. Silti, mä kaipaan kesää - ja vihaan sitä yhtä paljon. Mä en ymmärrä mikä kesästä tekee kesän. Ehkä se on vaan lämpö ja se iloinen olo, jonka se tuo tullessaan.

Festina lente - Kiirehdi hitaasti

Mä näen kuinka onnelliset parit halailevat ja kuiskivat toistensa korviin. Se on aika klisee. Mutta samaan aikaan se on aika mielenkiintosta. Monikohan niistä miettii, että loppujen lopuksi kaikki päättyy johonkin pisteeseen. Mutta ne kokee elämää. Mä koen elämää nyt, tässä, ystävien kanssa. Rekka kääntyi just risteyksestä, se on matkalla Amuriin. Särkänniemi vilahtaa mun mielessä ja mä mietin milloin viimeks kävin siellä. Kaks vuotta sitten.

Mä näen sen nyt, mä olen turvassa

Käytävästä alkaa kuulua puheensorinaa, muut tulee jo kokeesta. Mun kasvoillani vilahtaa hymynhäive kun katson taas ulos. Mä nään pienen koiran hyppimässä ympäriinsä ja katson sen leikkejä naureskellen sisäisesti. Lapset marssii parijonossa toista tietä. Mä istun pimeässä luokassa tuijottaen tätä tietokoneen ruutua ja haaveilen kaikesta. Mutta mä en haaveile tavallisesta - mä en haaveile kesästä, rakkaudesta tai mistään muusta. Mä haaveilen omasta maailmastani, siitä missä mä haluaisin olla ja asua. Siitä mikä mä haluaisin olla, mutta siitä en kerro teille. Mä hymyilen.

Mä olen kotona

saksankoe. viimenen koe. taisin kuolla o.O

Jåå se oli vähän myöhässä. Vittuttaa

ja nyt kaikki kirjottaa addressiin >>>

http://www.adressit.com/ansku69

jei!

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjota kommentti, jossa on muisto susta ja musta,
vaikka emme edes puhuis usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan susta.

sillä on henkisiä ongelmia