IRC-Galleria

Heräsin tänään neljältä suonenvetoon. Ja olin vielä ihan onnellinen kivuliaan herätykseeni koska ylläripylläri, unirytminini on jälleen tasolla nimeltä epämääräinen. Kuulun niihin ihmisiin, joiden unirytmi menee helposti pieleen ja sen palauttaminen normaaliin sattuu olemaan kohtalaisen hankalaa. Kuitenkin eilen olin kuin ihmeen kaupasta nukahtanut jo n.klo 24.00 sen sijaan että olisin valvonut aina sinne tuttuun, ihanaiseen viiteen tai kuuteen, jolloin ei ole varma enää onko nukkumisessa siihen aikaan mitään järkeä, liikkuuko päässä enää ylipäätään mitään järkeä ja jännittää saako sitä enää koskaan nukutuksi. Kiitos dokumentille joka kertoi Anna Nicole Smithistä. Ei sillä että hän ei kiinnostava henkilö olisi ollut aikanaan, älkää ymmärtäkö väärin, mutta yksihampaisten, amerikkalaisten hillybilly-sukulaisten miltei koko selän peittävä Anna Nicole-tatuointien vertailu ei saanut edes aitoon kellopeli appelsiini-tyyliin pitämään silmiäni auki.
Oli vain pakko avautua tästä asiasta jollekin, nyt kun en kehtaa tähän aikaan kenellekään soittaa ihan vain kertoakseen tyyliin "tiedätkö mitä? Mä nukuin äskön!" Luultavasti saisin uhriltani liian monta kannustavaa ja jämäkkää "taputusta" jotka kohdistuvat tällä kertaa ihan johonkin muualle kuin olalle.
Uusi vuosikin tuli ja oli ihanaa ihanien ihmisten kanssa. Kiitos siitä kaikille tutuille ja tuntemattomille mörrinkäisille, jotka saivat kuunnella upeaa tarinointia minun usvaisesta päästä. Joidenkin ihmisten seurassa tulee vain sellainen olo, että on ihanaa olla minä kun ympärillä on tällaisia ihmisiä, jotka tuntuvat ymmärtävän vaikka jättäisikin jotain välillä sanomatta ääneen (Jos vain itse sen joskus ymmärtäisin, että EI tarvi sanoa kaikkia ääneen,ainakaan niin kovaa). Kiitos siis teille, jotka löydätte itsenne tekstistä ja/tai mun pienestä kylmästä kivikovasta sydämestä!=)

" Lapsi joka usein hymyilee silmissänne on suloinen
Vaan jos nauraa vanhalla iällä niin on vajaaälyinen."
Jarkko Martikainen

-Katri-