IRC-Galleria

Vihreä maatalous

Maatalous ei ole mikä tahansa elinkeino muiden joukossa. Ruokaa tarvitaan aina. Varsinaisen tuotannon ohessa maatalous tuottaa myös ns. julkishyödykkeitä huolehtimalla ympäristöstä ja kulttuurimaisemasta, maatalouteen sidoksissa olevan eliölajiston monipuolisuudesta ja tuotantoeläinten hyvinvoinnista. Lisäksi yhteiskunnan tavoitteiden mukainen maatalous takaa elintarvikkeiden turvallisuuden ja sekä saatavuuden myös poikkeusoloissa. Elinvoimainen maaseutu edellyttää monipuolisempaa elinkeinorakennetta. Vaikka maatalous ei pelasta maaseutua, se muodostaa maaseudun runkoasutuksen, jonka turvin myös muut elinkeinonharjoittajat saavat tarvittavan peruspalveluvarustuksen. Maatalouden harjoittaminen on arvo sinänsä.

Vihreässä maaseutuvisiossa maatalous on myös ekologisesti kestävää, taloudellisesti elinvoimaista ja sosiaalisesti hyväksyttävää sekä luonnon ja inhimillisen kulttuurin monimuotoisuutta kunnioittavaa. Tätä tavoitteenasettelua vasten EU-jäsenyyden aikainen kehitys on ollut huolestuttavaa.

Maatilojen määrän voimakas vähentyminen on vienyt työpaikkoja alueilta, jonne korvaavien toimeentulolähteiden luominen on erittäin vaikeaa. Toisaalta EU-kehityksessä mukana pysyneillä tiloilla investointitahti on raju ja työmäärä tiloilla on kasvanut inhimillisen jaksamisen rajoille. Viljelijöiden toimeentulo ei ole kasvanut työmäärän suhteessa. Myös tukipolitiikka on suosinut pääomavaltaista tilakoon kasvattamista.

Maatalouden ympäristötukijärjestelmän kattavuudesta huolimatta maatalouden vesistökuormitus ei ole vähentynyt odotetusti. Hyvistä tavoitteista huolimatta lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö on pysynyt kutakuinkin ennallaan. Kotieläintilojen vähentyminen on vähentänyt laiduntamisesta riippuvaisten monimuotoisten perinnebiotooppien määrää.

Maatalouden kehitys on sidoksissa EU:n maatalouspolitiikan linjauksiin ja erityisesti odotettavissa olevaan itälaajentumiseen ja elintarvikkeiden maailmankaupan vapauttamiseen tähtääviin WTO-neuvotteluihin. Tässä yhteydessä keskusteltu tukipolitiikan muutos hehtaari- ja eläinyksikkökohtaisista tuista viljelijätuen suuntaan on vihreän maatalouspolitiikan näkökulmasta erittäin toivottavaa. EU:n komission heinäkuussa 2002 tekemä ehdotus maatalouspolitiikan uudistamisesta on askel tähän suuntaan. Ehdotus tukee myös kuluttajakeskeisyyttä, sillä uudistus ohjaa tuottamaan sellaisia tuotteita, joilla on kasvava kysyntä.

Kansallisilla päätöksillä voidaan kuitenkin edelleen vaikuttaa moniin keskeisiin maatalousasioihin. Investointitukien tilakokorajoitukset olisi poistettava. Tällä voitaisiin jarruttaa liian nopeata tilakoon kasvua. Pieni tila voi oikein organisoituna olla kannattava ja näin maaseudun elinvoimaa ylläpitävä yksikkö. Ympäristötukirahojen suuntaamisella ja verorasituksen kohdentamisella (esim. työn verotuksesta lannoite- ja torjunta-aineveroihin) voitaisiin vaikuttaa eri tuotantotapojen edellytyksiin.

Vihreiden tavoitteena on lisätä merkittävästi luomutuotantoa. Luomutuotannon tutkimus-, tietopalvelu- ja neuvontaresursseja on lisättävä ja viljelytukia parannettava. Näin syntyvät innovaatiot ja käytäntö viherryttävät myös tavanomaista tuotantoa.

Vihreät suhtautuvat kriittisesti geenimuuntelun avoimeen käyttöön esimerkiksi pellolla. Geenimuunneltujen kasvien, mikrobien ja eläinten riskien selvittämättömyys ja toistaiseksi pienet potentiaaliset hyödyt puoltavat geenimuuntelun pitämistä perustutkimuksen työkaluna pois käytännön viljelystä.

Metsätalous

Metsätalous on toinen maaseudun alkutuotannon kivijalka maatalouden ohella. Metsätalouden rakenne on kuitenkin viimeiset vuosikymmenet muuttunut suuntaan, jossa yhä suurempi osa työstä ja arvonlisästä viedään pois maaseudulta. Virallisen ohjeistuksen mukainen metsätalous on muuttunut ympäristönsuojelua paremmin huomioivaksi, mutta toteutus on yhä vaihtelevaa.

Metsään mennään yhä kaavamaisemmin ja teknologian ehdoilla. Tehokkuusvaatimus ja alalla vallitseva kilpailu ovat johtaneet siihen, että lähes kaikki korjuutyö tehdään koneellisesti. Tämä kehitys on haitallista metsän virkistyskäytön, maisemapalveluiden, keruutuotteiden ja luonnon näkökulmasta.

Vallitseva metsätalous keskittyy puun kasvattamiseen sellua ja bulkkisahatavaraa varten. Ihmistyövaltaisempi linja mahdollistaisi yksilöllisemmän ja pienipiirteisemmän metsänhoidon, jonka merkittäviä tuotteita olisivat myös energiapuu ja hyvälaatuinen sahatavara erikoistarkoituksia varten.

Metsien suojelu ja energiapuun tehokas käyttö eivät ole vakavassa ristiriidassa keskenään. Lisäsuojelutarve keskittyy Etelä-Suomen uhanalaisiin metsätyyppeihin ja joidenkin eliölajien biotooppeihin. "Täystehoisen" metsätalouskäytön ja "totaalisuojelun" väliin on kehitettävä joustavampia metsäluonnon ekologiset arvot turvaavia metsätalous- ja -suojelukäytäntöjä.

Luonnollisen uudistumisen ja työvaltaisen jatkuvan kasvatuksen linja olisi eräs vaihtoehto yksilöllisemmän, työvaltaisemman ja pienipiirteisemmän metsänhoidon harjoittamiseen. Näin saataisiin hyvälaatuista puuta moniin tarkoituksiin.