IRC-Galleria

Miten pienistä asioista ihminen osaakaan olla onnellinen ja miten pienistä asioista se onni särkyy.

np. Blue Öyster Cult- (Don't Fear) The Reaper

All the toil and all exhaustion, all those times we hated
All the losses, sacrifices, all those things we missed
All the suffering and distortion, shit we tolerated
All that we abandoned... All for this?
***
Enough is enough, too much
It's more that we can take
All those hits we took...persistence was in vain
Enough is enough, too much, it's all that I can say
All down the drain, just bitterness remains
It shakes you
It quakes you
It breaks you
It hates you
Desecrates you
It laughs
***
There's nothing there...

Vihaan sairaaloita, koska:
- Siellä haisee pahalle
- Siellä on ahdistavaa
- Jotkut sairaanhoitajat ovat niin ylitöykeitä, että ahdistuu ja vittuuntuu enemmän.


Vihaan pakkasta, koska:
- Ei ole hauskaa kävellä bussipysäkille hiukset, sormet, jalat ja kaulaliina jäässä
- Kylmyyttäki sietää hetkellisesti, mutta NÄIN kamalaa pakkasta... [-23]
- Kylmyys lisää kahvinjuontia (Tieteellisesti todistettua :u)

np. Burzum - Jesus' Tod

Olen melkein sukua julkkikselle koska...
- Suvussani on NHL-maalivahti
- Serkkuni kaverin isosisko on seurustellut Ville Valon kanssa
- Äitini tuntee/on tuntenut Reijo Taipaleen
- Veljeni on äänittänyt bändinsä sinkun samassa studiossa, missä HIM äänitti ekan levynsä
- Joku friikkisukulainen on ollut yleisurheilija
- Pappa on näytellyt fiftarileffassa
- Tuttujen naapurissa asui Antti Hulkko a.k.a Andy McCoy
- Äikänmaikan sisko on uutistenlukija
- Entinen hissanmaikka on nähnyt Arnorld Schwarzeneggerin (en vastaa oikeinkirjoituksesta)

Hmm... Kait tähänkin voisi taas jotain kirjoittaa...

Tämän hetken top 5-lista:
Palelu
Kahvi
Manes-The Hardest Of Comedowns
IKÄVÄ!
Nukkuminen

np. Satyricon-Fuel For Hatred

Vuoropuheluna (kovaan ääneen) kaupassa:

Minä: Täh! Etkö sä ole koskaan pelannu "Heitä sikaa"?
Viivi: Mikä se on?
Minä: Peli, jossa heitetään sikaa.
Viivi: Miten?
Minä: No heittämällä sikaa!
Viivi: Mutta onko se lautapeli, tietokonepeli...
Minä: No siinä on kaksi sikaa, jota heitetään.
*megarepsreps*

Kyseisen tapahtuman jälkeen etsimme peliä melkeinpä kaikista Hyvinkään kaupoista. Hyvä me \o/

Ps. Ei löydetty.

Rakas joulupukki, tuo minulle joululahjaksi kamera.
Toisaalta tahtoisin myös hyvää mieltä ja rauhaa maailmalle, mutta se kamera voisi olla realistisempi toive.
Sitten, jos saisin sen kameran, uppoutuisin käyttöohjeisiin, testailisin sitä ja yrittäisin saada sen toimimaan. Avaisin koneen, joka tilttaisi vähintään kaksi kertaa, ennen kuin saisin ensimmäiset kuvat koneelle asti, hukkaisin siinä samalla muutaman kuvan, sitten alkaisi vituttamaan ja....
Rakas joulupukki... Älä sittenkään tuo minulle mitään!

Elämä on toisinaan epäreilua, mikä tuskin on uusi tieto kenellekkään.
Elämä on myös mahtavaa, jos on ympärillä ihmisiä, jotka tekevät siitä mahtavaa.
Elämä on rasittavaa, väsyttävää ja turhauttavaa.
Elämä on ihanaa.
Elämä on tehty elettäväksi.
Elämä on mahdollisuus, joka on tehty käytettäväksi.
Nimim. Totally NoLife.

Kuten saattaa huomata, tylsyys iski taas... Mutta sitähän se elämä on. (Okei, tappakaa mut tuon lausahduksen takia) Viikonloppu on siis ohi ja huomenna alkaa taas jumitus koulussa, onneksi ei kuitenkaan ole kuin yksi kokonainen viikko ja sitten joululoma <3

Päivän/viikon/kuukauden biisi on Burzumin Dunkelheit.

Tänään katsoin pitkästä aikaa The Nightmare Before Christmasin. En muistanutkaan, että se oli niin loistava elokuva. Ja mikä työ siinä on ollut tehdä sitä... Kunnioitan suuresti elokuvan tekijöitä. *fiilistys* TNBC:stä tulee hyvälle tuulelle, koska se on kovin erilainen animaatio ja hahmotkin ovat niin sympaattisia. Okei, ehkä en kehu enää, vaikka aiheesta "miksi Painajainen ennen joulua on hyvä leffa" voisi kirjoittaa kokonaisen romaanin. Rrrakastan Burtonin leffojen visuaalisuutta <3
Tuosta tulikin mieleeni, että siitä on liian kauan aikaa, kun olen katsonut Päättömän ratsumiehen. Asialle on tehtävä jotain, ensi tilassa.

Turhauttavaa. Tylsää. (Tähän väliin joku viisas sanoisi, että elämä on...)
Nyt alkaa pahasti vaikuttamaan siltä, että tästä päiväkirjasta olisi tulossa Sorrowbringerin virallinen valituskirja, asialle on siis tehtävä jotain. Kenties elämän hankkiminen helpottaisi asiaa. Mutta minkäs teet, kun vittuuntuneena on helpompi kirjoittaa.
Voisin kertoa jotain mielenkiintoista tästä päivästä, mutta todellisuudessa heräsin liian myöhään, jumitin telkkarin ääressä ja nyt tässä. Siitä on vaikea kehitellä mitään elämää suurempaa kertomusta.
No joo, ehkäpä taas suosiolla jätän tämän tähän, parempaa päivää ja iloisempaa mieltä odotellessa.

Ja tätä kirjoittaessa soi Machine Menin Dream & Religion, tutustukaa välittömästi tähän loistavaan bändiin :D