IRC-Galleria

Elämä on usein niin kamalaa ja pelottavaa, että sitä oikein miettii "Onko millään enää mitään väliä?"
On niitä päiviä jolloin ei jaksa nousta sängystä, mutta on vain pakko. On niitä hetkiä, kun mikään ei tunnu miltään. Mutta onneksi on niitäkin päiviä, jolloin kaikki sujuu hyvin. Kylläkin liian vähän, mutta tämä on vain elämää...

Minä olen jo pitkään ollut todella väsynyt ja ärsyyntynyt, haluan vain nukkua ja huutaa. Kuitenkin minä yritän iloita päivän pienistä iloista, vaikka se tuntuukin mahdottomalta. Tämä viikko on ollut minulle hyvin raskas, haluaisin vain kadota. Kadota edes hetkeksi, jonnekin todella kauaksi ja pysyä piilossa. Piilossa kaikilta niiltä ihmisiltä jotka eivät tajua, että ihminen voi olla väsynyt ja peloissaan...olla eksyksissä, vaikka olisikin ihmisten parissa. Minä olen eksyksissä, sillä enää en tiedä mitä minun pitäisi tehdä? Monet sanovat, että lääkärit voisivat auttaa... mutta voivatko he todella? He kuitenkin puhuvat paskaa, tarjoavat pillereitä jotka sekoittavat pään ja lopuksi tarjoavat jotain hoitopaikkaa... Tai sitten he tarjoavat niitä heti ensimmäiseksi. Ei väsynyt ihminen tarvitse paskan jauhantaa, pillereitä tai hoitopaikkaa. He tarvitsevat omaa rauhaa ja lepoa, mikä tuossa on niin vaikkeaa ymmärtää? MINÄ OLEN VAIN VÄSYNYT, EN SAIRAS!