IRC-Galleria

Rakastetaan me,
kun maailmalla soditaan.
Ollaan sylikkäin,
kun maailmalla perheet hajoitetaan.
Hyväilen ihoasi,
kun maailmalla käsi kohoaa lyömään.
Rakastellaan,
kun maailmalla kansoja kuolee.
Nukutaan lähekkäin,
kun maailmalla ihmiset itkevät unettomina.
Rakastetaan me,
kun maailma tuhoaa itsensä.

---

Kuljin syvään veteen.
Väsynyt lehmus ojenteli varttaan,
taivutti oksansa kaareksi ylleni.
Pilven takaa katseli kuu,
tuulet varoittivat sylistä yön.
Kaislikko kuiskutti, vesi vaivutti humalaan.
Väsynyt lehmus ojenteli varttaan.

---

Se on kuin musta kuilu,
päättymätön, valoton.
Uppoat yhä vain syvemmälle,
kyynelten ympäröimänä,
vaikerrusten kaikuessa.
Sen saa aikaan ikävä ja kaipaus.
Vain rakkaus,
vain rakkaus kykenee nostamaan
pinnalle tuosta sietämättömästä kuilusta.

En saa unta,
sillä sinä pyörit ajatuksissani.
Minun ei olisi ikinä pitänyt tunnustaa,
sitä että pidän sinusta.
ehkä jopa liikaakin...
Nyt minusta kuitenkin tuntuu,
että välttelet minua.
Olenko minä niin hirveä?
Tiedän ettet tunne samoin,
mutta ei tunteilleen voi mitään.
Niin itsekkin sanoit...
Annathan minulle tunteeni anteeksi,
en halunnut järkyttää.
Halusin vain tietää,
miltä tuntuu taas välittää.
Kerro minulle suoraan mitä tunnet
ja mitä et.
Sillä en jaksa enää itkeä....

Tiedätkö miltä tuntuu rakastaa rakkautta,
mutta itse pelätä rakastaa.
Kun katson ihmisiä jotka rakastavat toisiaan,
tunnen kaipuuta ja tunnetta rakastaa
mutta pelkään.
Mikä siinä on niin pelottavaa?
Pelkäänkö menetystä vai sitä etten ole vapaa?
Kuitenkin ihastun aivan liian helposti
ja haluan aina sitä mitä en voi saada...
eli sinut

Tahtoisin vain nukahtaa
ja tunteeni mun hukuttaa.
Ei niistä mitään hyötyy oo,
ne vain pettymyksen ne tuo.

jeeh mulla ja emmal onkin tänään nimpparit xD

jooh no mä olen odottanut et pääsisin taas turus käymään...ku en vaan jaksa olla tääl faijal...ku ei tääl oo oikeen mitään paikkaa mis liikkuu...ja mul on ikävä kaikkia turus asuvia kamui...varsinkin yht tiettyy mut, hän taitaa vältel mua...yhen tietyn asian takia...mut minkäs teet...aina ei voi saada mitä haluu...mut mun on ihan pakko päästä turkuun...saatana...no mä saan mutsilt vastauksen joskus iltapäiväl joten saa ny nähdä...ku se tuppaa ain pettää lupaukset...ihanaa jos mun vkl menee taas päin persettä...viime vkl:kin mun piti pääst turkuun,mut mites kävikään...mutsil ja sen jätkäkamul tuli riitaa ni en päässy...eiks riidat ain vois sopia...saatana mä en enää jaksa....miks mul käy ain näin...tuntuu et kaikki mun kamut pitää vaan hauskaa ja mä joudun ain kärsii...mä VIHAAN mun elämää ...tai no eihän mul ees taida sellast olla...esim. ain ku mä pidän jostain ni hän tietysti pitää mun kamust... tai esim...jos yks mun kamu pyytää mua viikon alus yksiin vkl:na oleviin bileisiin ...ni se soittaa vähän ennen ku ne bileet alkaa et hei kai sä sit saat oman kyydin ku tähän meidän autoon ei oikeen mahdu...ku markku(nimi vaihdettu) ajaa ja mä ja minna(nimi vaihdettu) ollaan täs kyydis ...eiks autos oo yleensä 5 paikkaa,mut minkäs teet...aina ei voi luottaa ystäviin joit on noin 4-5 vuotiaast saakka tuntenu... pitää vaan sanoo et must tuntuu ain niin vitun hyvält...ja mä oon ain saanu tuntee niitten puukon iskut mun seläs...mä en vaan enää jaksa... :'(

En saanut unta,
sillä sinä pyörit ajatuksissani.
Minun ei olisi ikinä pitänyt kertoa,
sitä et pidän sinusta.
Nyt minusta tuntuu,
että välttelet minua.
Olenko minä niin hirveä?
Tiedän ettet tunne samoin,
mutta ei tunteilleen voi mitään.
Niin itsekkin sanoit,
annathan minulle tunteeni anteeksi.
En tarkoittanut järkyttää,
halusin vain tietää miltä tuntuu taas välittää.
Kerro minulle mitä tunnet tai mitä et tunne,
sillä en jaksa enää itkeä...

Istun puiston penkillä aivan yksin,
eikä kukaan ymmärrä mitä tunnen.
Tyhjyys ja kylmyys on mun sisällä
ja ne tunteet vain kasvavat.
Pienet linnut ne vain visertää,
kesä on täällä ja lokit ne vain
liitää mun ylitse.

Eikä kukaan istu mun viereeni,
kaikki vaan kulkeen mun ohitse...
Eivätkä edes huomaa kuinka kaunista on.
Ihmiset saisivat välillä hengähtää
ja katsoa tätä kaunista maailmaa...

Mutta vain tuuli hellästi koskettaa ihoani
ja sivelee hiljaa hiuksiani,
huomaan en ole yksin.
Kesä on kanssani...

Sinä olet kuin tuuli,
joka kuiskaa neuvoja korvaani.
Hyviä ja huonoja.
Sinä olet kuin meri,
ensin tyyni
ja sen jälkeen myrskyisä.
Olet kuin taivas,
kirkas ja valoisa,
mutta joskus pimeä ja sumuisa.
Olet kuin maa,
keväällä puhkeat kukkaan
kun taas talvella olet karu ja jäinen.
Mutta silti aina minä sinua rakastan...

Väsymys ja suru iskevät,
monta tuntia on vielä jäljellä
ja pian kyynel mun silmistäni virtaa...
ja surun täydeltä se sydämeni kalvaa.