IRC-Galleria

Angstinen taiteilijapaska istuu kahdella tummalla bamburahilla kannettava sylissään parven alla. Ikkuna on kiinni koska radiota on vaikea kuulla ohikulkevien ajoneuvojen huristessa (mikä on ihanaa- ainoastaan rekankaltaisten kuorma-autojen ääni on oikeasti rasittava, kaikki muu rauhoittavaa.) Koppero alkaa olla kondiksessa lukuunottamatta paria laatikkoa jotka pitäisi saada ylimpiin komeroihin. Komeroihin ei yllä ilman kunnon keittiöjakkaraa.

TP aloitti matkansa kohti sivistyksen kehtoa seisomalla Äänenimessä tunnin kun Harri rupesi korjaamaan puhjenneen pakettiauton rengasta. Matkaan lähdettiin lopulta kyynelten saattelemana (ei Äänekoski, vaan äiti!!<3) ja itse kotikadulle TP astui tyylikkäästi levittäen vuokrapaperinsa tuuleen.

Koppero yllätti positiivisesti. Koko muuttopäivän ympäri asuntoa löytyi kattorajasta ihmisenmeneviä salahyllyjä ja -kaappeja joihin tavaraa sai hienosti heitettyä (pois niitä ei heti saa, mutta noh... ). Seinät ovat betonia eli kangasjulisteet ja hyllyt jäivät vielä odottamaan vuoroaan jonkun superporan avustuksella. Ainoa iso miinus kopperossa kuitenkin on ilmanlaatu. Tuuletin on saannut olla käytössä koko ajan eikä ikkunan aukipito ole juurikaan auttanut.

Helsinki tuntuu vielä loputtomalta katukartalta. Mielialat heittelevät hysteerisestä onnesta breakdowneihin, joista en kyllä selviäisi ilman Mikiä joka täällä (onneksi) kaiken aikaa roikkuu. TP:n on kuitenkin pakko oppia kulkemaan myös yksin. Satunnaiset matkat keskustaan ja Sörnäisiin ovatkin aina venähdelleet eksymisen myötä. Karttaa ei vielä ole (puhelinluettelossa Vallila jää jonnekkin sivun yläreunaan huiskuttelemaan) joten matka kulkee satunnaisien ihmisten avustamana. Kumpa Jonathan olisi siunannut Taitelijapaskan suuntavaistolla ja valokuvamuistilla.

Ja mitä tulee huhuihin hesalaisten kylmyyteen ja törkeyteen, niin jokainen jolta olen kysynyt on neuvonut todella ystävällisesti reittiä eteenpäin. Jokainen asukas on moikannut rapussa ja eräs mummo jäi jopa juttelemaan. Että se niistä ennakkoluuloista.

Perjantaina on ensimmäinen työkeikka Staffpointin kautta. TP tekee parhaansa päästäkseen paikalle, työpaikalla on sitten aivan sama miten menee.

Matka jatkuu pian isännöitsijälle soittamisella, pikku siivouksella ja ostoksilla.