IRC-Galleria

Tällaiset aamut osoittaa sen että ehkä mietin liikaa. Heräsin, join kahvin, kävin suihkussa ja taas jäin verekseltäni kiinni ajattelemasta sitä samaa asiaa, mihin jokapäivä menee useampikin tovi. En tahtois olla enää tässä välivaiheessa, kun mikään ei oo varmaa ja vakinaista. Ei ole oikein mitään kivijalkaa missään tällä hommalla, paitsi koti siellä kaukana. Tuo loma tuli erittäin tarpeeseen juuri sen takia, että sai tuntumaa johonkin, mikä ei muutu ja mistä ottaa tukea. Tämä on niitä aamuja, kun eilen on mennyt ilta pitkäksi ja aamulla katsoo sisustusohjelmia ja pihaohjelmia ja mieleen tulee ne samat asiat taas.. Kuinka sitä tahtois jo vakinaisen työn, rahanlähteen jotta pääsisi toteuttamaan niitä unelmia omasta talosta ja pihasta. Autosta ja koirasta. Katson ikkunasta tuonne myrskyyn ja huokaan, kun vähänaikaa nään semmosen lämmintunnelmaisen olkkarin, missä kynttilä palaa tuikkulyhdyssänsä pöydällä ja mukavannäköisellä sohvalla on viltti. Ulkona riehuu myrsky, mutta pihalla on auto millä pääsen aamusta taas niihin töihin, mihin suhtaudun intohimolla ja joiden tekemisestä itseasiassa nautin. Ja sitten poksahdan takaisin tähän.. Oon koulussa ja koitan taistella itseni mahdollisimman hyvin kursseista läpi. Nautin siitä, tykkään kavereista ja siitä tunnelmasta siellä. Mutta silti tahtoisin jo että minun kämppä ei ois sellainen joka kuitenkin tulee vaihtumaan taas jossainvaiheessa. Että rahatilanne ei ois sellanen, että sitä tarttisi ressata ja huolia. Että minullakin ois jo ne tukevat tasaisen vakituiset jutut minun elämässä ja kaikki mitä tarvitsisi tehdä, oisi vain sen kaiken muun suunnittelu ja toteutus.

Voi unelmia.. Tahtoisin perustaa yrityksen, piirtää, kirjoittaa kirjan, miettiä oikeanlaisia lautasliinoja minun keittiöön, olla valoisa ja yltiöiloinen kokoajan ja osata soittaa jotain. Minä tahdon jotain mihin suunnata hyvää energiaa ja jotain mikä antaa hyvän olon. Sellaisen jutun hankkiminen on vaan aika vaikeaa, kun ei tiedä mistä alkaa. Voikun minun kotopuoli ois lähempänä tai voikun ois es auto, että sinne pääsisi käymään ikävän tullessa. Minulla on kaikki todella hyvin, ei siinä. Mutta niiden minun elämäntarinan rivien välissä voisi olla enemmän. Olen pohtinut, miettinyt, vaivannut päätäni ja pähkäillyt päivät pitkät.. Mutta en vaan keksi, millä tähän hommaan saisi sellaista tuntua, että on kaikkea mistä pitää kiinni ja nojata. Tahdon kirjoittaa, tanssia, ostaa ihanan takin ja punaisen kaulaliinan miettimättä hintaa. Tahdon istua sohvallani ja katsella takkatulta. Nuuskia uuden puun hajua ja hymyillä itsekseni hetken sitä tunnetta, että minulla on jotain olennaista.

Ehkä tänään keksin harrastuksen, aloitan kirjan, joka on odottanut hyllyssä monta kuukautta, kirjoitan monta tuntia, koska kaikki muu vaan unohtui, opin nauttimaan tällaisestakin elämänvaiheesta kaipaamatta muuta..

Hmm.. Ehkä mietin hieman lisää, jotta miettimällä hoksaisin tavan olla miettimättä liikoja mietteitä ja osaisin suunnata mietelmäni oikein. Katson tuonne myrskyyn ja totean ääneen (tehdäkseni siitä totta):


"Tänään ois se päivä."



Onko tänään sinun päiväsi?