ja koska kaikki loppuvat sanoihin
emmekä me löydä niitä enää
olemme kaukana
et sinä katso minua silmiin ja
hymyile niin kuin
joskus ennen
minä odotan
että punainen valo syttyisi
kirkuisi pimeydessä kattoa vasten
hälventäisi pelkoni mutta
minä tiesin ettet sinä enää
koskaan rakastaisi minua
et sinä halunnutkaan korjata
repimiäsi paloja
minä en löydä toista kättäni
sattuu ja tyngästä
valuu verta
en ole varma olenko olemassa
aamu ei tule
minä kai nukun sen ohi ja
iltakaan ei tule
olen hereillä
minussa on vain osa hengissä
kaikki kuolleet kappaleet mustuvat
minä en jää niitä kaipaamaan
sanoja on yhä vähemmän
minä kaipaan jotain
en saa siitä selvää
en näe ulos minä tunnen
säryn jossain sääriluiden tuntumilla
luen kirjeitä joissa vielä rakastit
postimerkit raapivat ihoa sinä
tuoksuit sanoissa kuulin naurusi
joka ei ollut aito
ei kukaan ollut
Uusimmat blogimerkinnät
- Kevät 13.12.
- Alemmuuskompleksi 14.11.
- Rakkaus 05.11.
- Kurr 26.10.
- ... 17.10.
- Lokakuuni 11.10.
- Uni part 265 10.10.
- Rautatieasema 09.10.
- 2.10.2009 03.10.
- [Ei aihetta] 26.09.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2011 (1)
- ▶ 2009 (26)
- ▶ 2008 (79)
-
▼
2007 (80)
- ▶ joulukuu 2007 (3)
- ▶ marraskuu 2007 (4)
- ▶ lokakuu 2007 (4)
- ▶ syyskuu 2007 (5)
- ▶ elokuu 2007 (6)
- ▶ heinäkuu 2007 (2)
- ▶ kesäkuu 2007 (4)
- ▶ toukokuu 2007 (4)
- ▶ huhtikuu 2007 (8)
- ▶ maaliskuu 2007 (8)
- ▶ helmikuu 2007 (6)
- ▶ tammikuu 2007 (26)
- ▶ 2006 (303)
- ▶ 2005 (22)