IRC-Galleria

Olin kuollut kun heräsin.
En voinut liikkua, raajani olivat kuin räsynukella. Olin osittain veden alla, jalkani kohti taivasta, selkärankani matossa. Mieleni riivaajat repivät lihaani kappaleiksi, kaivautuen ihoni alle ja herkutellen. Nousin ylös. Liikuin. Silmäni olivat jonkun muun. En tuntenut mitään ja se sai repaleiset kasvoni hymyyn.

Join kahvia, söin leipää. Kuuntelin. Kukaan ei tuntunut välittävän mätänevästä ruumiistani. He olivat keskittyneet vain omiin pieniin merkityksettömiin elämiinsä, kuten minäkin ennenkuin kuolin. Halusinko palata? Kyllä. Elämä elävänä on helpompaa kuin kuolleena. Ruokatuntiin mennessä minulla oli vaikeuksia pitää itseäni kasassa. Oikea nilkkani oli irronnut, laiton kenkääni alumiiniputkea ja ilmastointiteippiä korjatakseni sen. Viimeisen kahvitauon jälkeen tupakointi oli vaikeaa koska keuhkoni olivat kasassa. Poltin poskisavuja. Kukaan ei vieläkään sanonut mitään.

Pääsin kotiin ja selasin nettiä. Viimeinenkin toivon pisara oli mennyt. Jäin jumittamaan Olli Hokkasen colavideota. Olin siis viimein aivokuollutkin.

He näyttivät tavallisilta, he vaikuttivat tavallisilta. Luulit heidän olevan tavallisia. He kulkivat töihin aivan tavallisesti. Mutta he eivät olleet.

Jokin teki heistä erilaisia, mutta syytä ei tultaisi koskaan saamaan selville. He veisivät salaisuutensa hautaansa, vaikka he olsivat halunneet huutaa maailmalle tekonsa ja toiveensa.

Tyhjiä kuoria, etsien sisimpäänsä ulkopuolelta.

Aivan kuten minäkin.

Jo yli kuusi uhria vaatineen sarjamurhaajan temmellys jatkuu. Uusin uhri oli 42 vuotias puuseppä Kimmo Nurminen Lohjalta. Uhri oli sidottu aikaisempien tapaan asuntonsa keittiön pöydälle ja hänen otsalohkojen yhteydet taaemmas oli katkaistu jättäen uhrin vegatiiviseen tilaan.
Poliisi toivoo tapaukseen liittyviä vihjeitä.

@-}-

Kadonnut La-Su välisenä yönä noin 9 tuntia.
Jos tiedätte liikkeistäni 11:00 - 08:00 väliseltä ajalta mitään olkaa hyvä ja ilmoittakaa havaintonne minulle.
Nimimerkki: "Ray Mysterio"

Valvonta tehtävä suoritettu onnistuneesti.

Ei ongelmia. Kohde turvattu.

Haavoittuminen käteen tehtävää suoritettaessa.
Sohva eliminoimatta.

Odotan lisäohjeita.

Vuonna 1986 pieni tyttö joutui salamurhaajan uhriksi. Murhaaja hautasi tytön elävältä maahan toistaen samalla sanoja “Tomato ta balcca“.

Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nämä sanat, tulet tapaamaan murhatun tytön. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, tyttö ilmestyy makuuhuoneeni kattoon ja tukehduttaa hänut samalla tavalla kuin hän tukehtui itse.

Jos kirjoitat tämän tarinan omaan blogiisi, hän jättää minut rauhaan. Hyvät tekosi palkitaan.

Akrobaattisten kykyjen näytön jälkeen häntä kutsuttiin. Häntä kutsuttiin kohti vettä. Hän pelkäsi sitä. Hän ei halunnut mennä. Ei sen jälkeen mitä hänelle tapahtui vedessä.

Vesi ympäröi hänet, täytti hänet. Hän yritti huutaa. Turhaan. Se oli kaikkialla, hänen allaan ja päällään. Joka suunnassa mihin hän vain yritti mennä. Kunnes käsi nosti hänet.
Joskus hän toivoi ettei käsi olisi ikinä saanut hänestä kiinni, mutta silloin hän oli onnellinen. Hän itki. Hän oli turvassa.

Ja sinä käsi joka nostit minut. Miksi olen tälläinen? Miten saavuin tähän pisteeseen? Mitä me teimme väärin? Mitä me teimme väärin toisia, sekä itseämme kohtaan?

Haluaisin kuulla totuuden. Totuuden siitä miksi elämää janoten joudumme kärsimään.

Anna minulle siihen lupa.

Anna minulle elämä.

Kiitos kaloista.

Kuuma.
Makkaraa.
Bissee.
Jäätelöä.

Ajaen pihalle kilokaupalla lannoitteita ja nurmikon siemenia, kalkiten maaperän vapauttaakseen ravinteet. Golfkenttä olisi kohtalokas.

He tulivat yön pimeydessä. Hän nukkui. Hän ei olisi ollut vaarassa, mutta he tulivat silti. Hän antoi ikuisen porttikiellon maailmaansa. He eivät ymmärtäisi häntä, heitä hävetti. He olivat typeriä. Hän olisi turvassa niin kauan kunnes hän toisin päättäisi.

Hetki ei olisi vielä.

Hetki olisi kun hän olisi valmis.

Ja valmis hän tulisi olemaan.