IRC-Galleria

Torstai 24.1 Rv 42 + 2

Klo 6.30 kello herättää. Tänään on käynnistyspäivä ja jännitystä on ilmassa. Keittelen kahvit ja herättelen miestäin. Klo 8.00 olisi aika varattuna Päksiin. Sairaalakassi saa vielä jäädä kotiin, kun mies lupaa sen tuoda sitten tullessaan, kun päästään kotiin. Muutamia tavaroita pakkaan pienempään laukkuun.

klo 8.00 Ollaan päksissä ja odottelen vuoroani. Hoitaja passittaa mut vessaan pissanäytteen antoa varten ja pääsen käyrille, jossa vauvan sykkeet ovat hienot ja muutama hassu supistuskin piirtyy. Vielä ei niinkään jännitä, kun tämä on tuttua juttua yliaikaiskontrollista. Käyrillä ollaan noin puoli tuntia ja sitten eiku odottelemaan lääkäriä.

klo 9.19 Lääkäri tutkii kohdunsuun. ja kohdunsuun ulkosuu on sormelle auki, mutta sisäsuu vielä kiinni. Kaulaa jäljellä 2cm.Painoarvioksi veikkasivat 3kg ja 300g. Pienoinen pettymys, kun kohdunsuulla ei ollut tapahtunut mitään edistystä. Lääkäri kehoittaa odottamaan hoitajaa, joka ohjaisi meidät kamariin. Nyt hymyilyttää, kun tiedettään, että vihdoinkin tänään voisi tapahtua jotain! Toki meitä varoitettiin, että tableteillä ei välttämättä saada mitään aikaiseksi ja olenkin varautunut siihen, että kun näin paljon on mennyt jo yli, niin pari päivää vielä sinne tai tänne ei tunnut enää missään. Sanoin miehelleinkin että taidetaan vielä perjantainakin olla yhtenä kappaleena.

Klo 9.33 hoitaja esittelee meille kamarin. Huone on viihtyisä ja katselemme miehein kanssa telkkaria ja makoillaan sängyssä. Odottelemme kätilöä ja lääkäriä. Hymy on herkässä ja olen kovin toiveikas.

Klo 9.45 Lääkäri tulee laittamaan 1/4 tbl cytoteciä kohdunsuulle ja kehoittaa lähtemään kävelylle, koska se helpottaa avautumista. Ensin täytyy olla käyrillä tunnin verran seurannassa. Odottelu on hirmu tylsää...

Klo 10.57 Päästään pois käyrältä ja tunnen ihan pikkuisia supistuksia. Epäsäännöllisiä vielä. Saamme luvan lähteä kävelylle lounaan jälkeen ja takaisin lupasimme tulla 12.30 uutta tarkastusta varten. Kävelimme pitkin päksin aulaa ja mitään tuntemuksia ei ollut. Ajattelin vielä, että perjantaina täällä vielä ollaan yhtenä palana ja että tabletit ovat tehottomia.

Klo 12.30 Ollaan palattu kamariin ja odottelemme kätilöä ja lääkäriä. Makoilemme sängyssä telkkaria katsellen ja miehein kainalossa on hyvä olla.

Klo 13.10 Vihdonkin lääkäri ja kätilö saapuvat. Lääkäri tutkii kohdunsuun tilanteen enne seuraavan tbl laittoa. Mitään ei ole tapahtunut vieläkään. Olen pettynyt ja miehein lohduttelee, ettei vauva masuun tule jäämään. Lääkäri laittaa toisen tbl ja taas makaan käyrillä tunnin. Tämä odottelu on hermostuttavaa! Miehein kainalossa on hyvä ottaa pienet torkut.

Klo 13.22 Kätilö tulee herättämään, kun kone ei rekisteröi sykkeitä. Vauva liikkuu runsaasti. Kätilö kohentaa antureita useaan otteeseen. En päätä vielä huolestua.

Klo 13.31 Kätilö käskee kääntymään toiselle kyljelleen ja äänet kuuluu taas paremmin. Onneksi, sillä meinasin jo huolestua! Mies edelleen paijaa ja kainaloon on hyvä nukahtaa hetkeksi.

Klo 14.20 pääsen pois käyriltä ja lähdemme kävelylle. Pääsemme päksin pääaulaan, kun muutama kipeä supistus yllättää minut. sanon miehellein, että tänään en enää kertaakaan kävelylle lähde!

Klo 15.25 Nyt supistelee kipeästi ja tiheään. Kätilö tarkastaa kohdunsuun tilanteen ja nyt sisäsuukin on auennut. Ajattelen edelleenkin perjantaita, aina kun supistuksiltani pystyn. Kivut ovat jo kovat, mutta vielä siedettävät ja pyydän kipulääkettä. Joudun käyrälle ensin tarkkailuun.

Klo 15.45 Käyrillä taas ongelmaa, kun vauva liikkuu runsaasti. Kätilö kohentaa antureita ja mä pidän miestäin kädestä kiinni. Olo on tuskainen.

Klo 15.48 Saan Tramalia lihakseen ja kehoitetaan menemään suihkuun. Supistukset ovat hirmu kipeät ja sanon miehellein haluavani peruuttaa koko homman. Valitettavasti se ei enää onnistu, mies tuumaa! Kuumasta suihkusta ei tunnu olevan apua, mutta koitan kärvistellä kuitenkin. Supistukset väsyttää ja torkun suihkun lattialla supistusten välit. Ajattelen, että tämä on aivan kamalaa ja huudankin miehellein, että olkoon tämä sitten ensimmäinen ja viimeinen kerta!

Klo 17.13 luovun suihkusta kun ei siitä ole yhtään apua. Olen todella väsynyt ja käyn sänkyyn makaamaan. Toivon, että saisin nukahtaa vain siihen. Kätilö tulee tarkastamaan tilanteen ja kaula on kokonaan hävinnyt. 1 cm auki.

Klo 17.25 Pääsen synnytyssaliin ilokaasulle ja supistuskivut tuntuvat lievenevän. Tunnen tulevani aikamoiseen "humalaan" ilokaasusta ja mieskin huolestuu jo ahnaasta ilokaasun käytöstäni ja kehoittaa laittamaan kaasun pois vähäksi aikaa "ettei tule huono olo". En ole kuulevinani..

Klo 18.25 tunnen kuinka kalvot menevät hajalle ja valun pedille lapsivettä. Tosin silloin luulin pissaavani alleni. Lapsivesi on veristä ettei väristä saa selvää ja on määrältään niukalti.

Klo 18.30 olen auki 6 cm. Kätilö kysyy puudutusta ja en koe tarvitsevani epiduraalia. Kaasu on mun kaveri ja auttaa kipuihin.! Vauvan päähän laitetaan "pinni" ja naureskelen, kun jalkovälistäni sojottaa jonkinnäköinen vaijeri.
Hetken päästä ponnistuttaa kamalasti ja saan luvan ponnistella tuntemusten mukaan.

Klo 19.00 Olen auki 9 cm ja kätilö käskee keskittymän tuntemuksiin ennemmin kuin kaasuun. Sanoinkin, että kaasuun on helppo turvautua. Kätilö katetroi, kun virtsarakko oli hirmu täysi. Ei tuntunut missään. Mies istuskeli tuolilla vieressäni ja oli aivan hiljaa. Onneksi.

Klo 19.10 olen auki 10 cm ja saan ruveta työntelemään kyljelläni. Kivut katoavat samantien ja virkistyn. Väsymys on hävinnyt ja hymyilen miehellein, että vauva syntyy tänään.

Klo 19.15 saan mennä puoli-istuvaan asentoon jatkamaan ponnisteluja. Kätilö kehuu ponnistelujen menevän nappiin ja kertoo pään hyvin laskeutuvan työntöjen mukana. Kertoo tuntevansa vauvan pään ja tukkaa. Tästä saan lisäpontta ponnisteluille. Kätilö puuduttaa välilihaa valmiiksi, jos ilmenee tarvetta leikata.

Klo 19.24 Kehoittaa kääntymään takaisin kyljelleen ponnistelemaan, kun vauvan sydänäänet laskivat puoli-istuvassa asennossa. Huolestun ja kerron kyljellään olevan mielestäni hankalampaa ponnistaa. Kätilö antaa periksi ja saan jatkaa ponnisteluja selällään. Kätilö kertoo vauvan olevan piukilla ja supparit alkaa menettää tehoansa. Kertoo joutuvansa leikkaamaan välilihan. Parahdan, kun olen pelännyt epparia ja en muistanut sanoa kätilölle että ei vaan kerro jos on tarvetta leikata. Kätilö sanoo, että ei sitä välttämättä tartte leikata, mutta tiedän kätilön leikkaavan silti. Eikä sattunut yhtään! Seuraavilla kahdella työnnöillä pää syntyy ja kätilö kehoittaa auttamaan ponnistuksilla niin saadaan vauva yhdessä ulos.

Klo 19.26 tyttö vauva on syntynyt ja sai täydet pisteet! Sydän meinasi pakahtua kun tyttö rääkäisi keuhkojensa voimalla. Istukka syntyi helposti ja tikkejä tuli noin 12-15 ainakin kahteen kerrokseen. Sain tytön syliini ja olin aivan myyty. Samoin isi! <3

Tänään päästiin tytön kanssa kotiin!

Tyttö on hyvin kiltti. Nukkuu ja syö vaan, ainakin vielä toistaiseksi! :D Imetys oli aluksi hankalaa, kun tyttö oli niin väsynyt johtuen keltaisuudesta. Nyt imetys alkoi sujumaan kotiinlähtöpäivänä! Rintapumppukin ostettiin valmiiksi, jos olisin joutunut turvautumaan pelkkään pulloruokintaan. :D

Supistukset olivat erittäin kivuliaat. Ensimmäiset säännölliset supparit alkoivat klo 15.25 ja tyttö syntyi klo 19.26. :D Ponnistusvaihe oli kaikista helpoin! Tuntui että kivut hävisivät, kun sai ponnistaa. Ilokaasulla pärjäsin koko synnytyksen. Eppari leikattiin ja sain 12-15 tikkiä. Istuminen ei tule kuuloonkaan! :D

Kirjottelen myöhemmin lisää. Nyt täytyy mennä taas ihmettelemään pientä! <3

Tää mamma lähtee valmistautumaan lähtemiseen sinne käynnistykseen! Nukuin noin neljän tunnin unet (jippii) mutta ei mua pahemmin väsytä. Vielä.

Sairaalakassi on pakattuna tossa valmiina. Muutama juttu täytyy sinne vielä laittaa, kuten hammasharja ja kamera jne. Tietty mä unohdan ne, kun eivät ole valmiina. Tuntuu että muisti on ihan hukassa ollut koko raskausajan! Noh, ehkäpä se tässä pikkuhiljaa korjaantuu! :D

On aika uskomatonta ajatella, että ehkä "jo" tänään saamme tavata ensimmäistä kertaa meitin pikkuisen! <3

Siispä yliaikaiskontrollista kotiuduttu. Lähettivät takaisin kotiin, kun kohdunsuun ulkosuu oli vain vähän auki ja sisäsuu kokonaan kiinni. Ja mulla kun ei ole verenpaineissa mitään vikaa, RR oli 118/79, pissa oli puhdas eikä pahemmin turvotuksiakaan ollut, niin mikäs siinä kotona köllötellessä. Ja miehen kanssa hempeillessä! <3 Lapsivettä oli normaalisti ja sydänäänetkin olivat loistavat. Muutama pieni hassu supistuskin piirtyi paperille.

Torstaille sain uuden ajan klo 8.00 ja silloin käynnistävät. Käskivät ottaa tavarat mukaan. Lääkäri veikkasi että syntymäpaino olisi alta 3500g. Ihan lohduttava tieto!

Noh, odotellaan vielä muutama yö. Tiesin kyllä jo sairaalaan mennessäni että lähettävät vielä kotiin, mutta minkäs tuolle mahtaa. Kai tämä tiesi sitä, kun mulla on ollut niin helppo raskausaika! Oikeastaan ei enää jännitä, mutta odottakaapahan vaan torstai aamua, niin mä olen taas ihan hermona jännityksestä... ;)

Viikko sitten neuvolan lääkäri sanoi, että mun kohdunsuu on sentin auki ja 1,5 cm pitkä ja samaa sanoivat silloin uuden vuoden aattona äippäpolilla, kun kaaduin, ja nyt sanoivat tuolla kontrollissa, että kohdunsuu on KIINNI ja kaulaa jäljellä 2 cm.. Miten voi kaksi eri lääkäriä olla väärässä?! :o

Lähettivät kotiin, kun sykkeet olivat hyvät eikä muutakaan "vikaa" ollut. Tiistaina sitten uudestaa 7.45 ja jos tuolloin on tapahtunut jotain edistystä niin sanoivat, että ehkä voidaan ruveta käynnistelemään.. Jotenkin ottaa niin aivoon, kun elättelin jo toiveita että kohdunsuulla olisi tapahtunut jotain edistystä ja sanovatkin että se on kiinni vielä. Mä vaan taidan kuroutua umpeen... :/

Painoarvioksi antoivat nyt 3200g ja RR oli 110/72.

Kiukuttaa niin paljon, kun pidin tota sentin avautumista jo edistyksenä ja sitten kertovat että kohdunsuu on vieläkin kiinni...

Kääks! Huomenna se yliaikaiskontrolli ja mua jännittää aivan kamalasti!!

Siivosin ja tiskasin valmiiksi, jos joudun sinne jäämään. Toivottavasti en ja saan muutaman päivän lisäaikaa, jos lähtisi itsekseen syntymään.

Saunottiinkin, eikä se saanut aikaiseksi kuin muutaman hassun supistuksen.

Mutta joo.. tää mamma lähtee nyt koittamaan nukkumista, jos sitä huomenna sitten olisi aikaisin hereillä pirteänä, kun se kontrolli on "jo" 9.30...

Rv 41 + 3

Paino:+ 400g neljässä päivässä
Turvotus: +
RR: 120/68
Pissa: - (Leukkarit taas kahdella plussalla)
Tarjonta: Rt
Sydämen syke: +
Liikkeet: +

Sain ajan yliaikaiskontrolliin sunnuntaiksi klo 9.30. Nyt alkoi tätä mammaa jännittämään!

Otsikko varmaan kertoo kaiken...


Heti kun tulin tänne hehkuttamaan, niin supparit hiipui..
Kai sitä täytyisi olla ihan hys hys ja lähteä vähin äänin, kun tosipaikka tulee... Ettei vaan peruunnu sekin homma! :D

Päivällä siivoilin keittiötä ja innostuin tiskaamaan ison vuoren astioita ja pesin sitten samalla uuninkin. Jopa kahteen otteeseen, kun se alkoi olla jo likainen. Kun vauhtiin pääsin, niin pesin samalla sen ritilän ja uunipellit. Ahkeroinnista vasen ranne kipeytyi ja samoten vasen lonkka.

Illalla Housen jälkeen saunottiin ja nyt on suppailut ihan tuntuvasti, tosin epäsäännöllisesti 3-7min. ajan. Juhuu!

Huomenna olisi aamusta neuvola, mutta toivottavasti mun ei tarttis mennä enää sinne... :D

Jooh, eli eilen illalla olin jo ihan varma että mun täytyy lähteä äippäpolille näytille.

Mulla alkoi n. klo 21 pyörryttämään ihan kamalasti ja ajattelin että ei mulla ole voinut paineet niin rajusti laskea kun maanantaina neuvolassa hb oli 113 ja RR oli jotain 120/jotain muistaakseni.

Noh, klo 22 aikoihin mies sanoi, että nyt lähdetään hänen työpaikalleen, että mennään mittaamaan verenpaine. Asemalla oli miehein työkaverit päivystämässä. Noh, RR oli silloin 132/80 eli koholla olivat. Matkalla asemalle alkoi päätä särkeä ja käsiä särki (ihan kuin olisivat olleet turvoksissa)

Saatiin kotiin lainaksi verenpainemittari ja mies mittasi n klo 23 uudestaan paineet, niin olivat 122/54, eli laskemaan päin. Tässä vaiheessa jo jalkojakin särki. Ajattelin mennä nukkumaan ja seurailla sitten yöllä tilannetta, kun herään vessaan.

Enpä sitten herännytkään vessaan, vaan heräsin tuossa puoli 11 aikaan! :D En ollut kuullut että mies oli lähtenyt töihin, kun yleensä herään miehein herätyskellon soittoon ja toivotan hänelle hyvää työpäivää. Ja voitte arvata kuinka hirveä vessahätä mulla oli, kun en ollut yöllä käynyt kertaakaan vessassa!

Nyt tässä seuraillaan tilannetta ja jos paineet vielä kohoaa, niin sitten soitan äippäpolille ja kysyn, että mitäs nyt tehdään...