IRC-Galleria

Blogi

- Vanhemmat »

MaanantaiMaanantai 31.10.2005 18:40

Maanantai päivistä rakkain <3
Kiva kun pääse syyslomalta levähtäneenä ja virkeänä kouluun.
Tunneilla jaksaa olla hyvin mukana kun univelat ei paina eikä paikat ole kipeänä päissään rymyämisistä.
Kiva kun digitaalitekniikan opettaja on käynyt pedakogiset eikä mutisee luokan edessä jotain valonheittimelle ja
revi uutta aineistoa mitä muilla ei ole mitä hauskimmista paikoista.
Se on kivaa se, ja kun neljän aikaan pääsee koulusta niin on mukava kun ei ole ruuhkaa eikä kiirettä minnekkään, saa rauhassa ajella ja kuunnella rauhallista musiikkia ja keskittyä ajamiseen. Mukavaa kun väärin ajaneet ei tööttää takana kuin euroopan omistajat. sehän se vasta hauskaa onkin.
Parasta kaikessa on kumminkin se että postissa ei ole viikon jäliltä laskuja joiden
eräpäivä sattuisi olemaan juuri tänään ja rahoja ei ole juotu lomilla vaikka olisikin.
se se on mukavaa se.
Elikkäs hauskat maanantait kaikille..

Koulua kun käyn.. 14.09.2005 - 21:24Torstai 27.10.2005 18:12

Askel askeleelle, näillä käytävillä.
Yksin näiden kaikkien ihmisten joukossa.
Väistellään toisia, vältellään katseita,
ei sillä että häpeäisin sitä kuka olen tai mitä olen.
Eräänlaista pelkoa kai.
Pika-analyysejä ulkonäön perusteella, ajatuksia, päätöksiä.
Tasainen puheen sorina peittää askeleen äänet,
onkohan kenelläkään oikeasti mitään asiaa, tuskimpa vain
ei tämä ole aika tai paikka puhua ääneen asioista.
Pidetään vain melutasoa yllä ettei tarvi ajatella liikaa.

Ennakointia, laskelmointia, ja pakoon.
Tuttujen vieraitten vierestä, melkein juoksu askelia,
mutta silti kävellen, ettei herätä epäluuloa.
pikaisesti sytyttäen röökin, tervan ritinää kun
hermosavut tunkeutuvat keuhkoihin.

Kohta tarpeeksi kaukana, kohta turvassa.
lähellä mutta silti tarpeeksi kaukana.

Mitä minulle merkkaa tervehtimiset mannekiineilta jotka olen numeroinut, arvioinut ja arkistoinut.
Ei tuntemisen arvoisia, ei lähellekkään kaikki.

kyllä meikki peittää kasvot, mutta ei paskaa luonnetta.

Persoonat otetaan vastaan hymyillen kätellen, se salainen kättely, ja
pakolliset naurun pyrähdykset, kuulumiset, kutsumiset joita ei koskaan noteerata ja taas jatketaan matkaa.

Nyt suljen ajatus generaattorin, mp3 soitin soittaa cmx:n sillanrakentajan. Jään palaset murskautuvat kengän alla.
"kävelinkö turhaan ne kilometrit joita teitäs vaelsin..."
kysymys johon jätän vastaamatta.
- Vanhemmat »