IRC-Galleria

Jännää on se, mitä kaikkea ihmisen pää ajattelee, kun sen antaa
ajatella rauhassa... Ainakin mitä oma pääni ajattelee. Turhankin paljon.

Rupesin miettimään, millaista elämäni olisi ilman Mikaa ja tulin siihen tulokseen,
että eläisin pitkään, hyvin hyvin hyvin pitkään yksin.
Viimeksi vietin puoli vuotta, melkein 7kk yksin, ilman että oli ketään, kuka
olisi ollut minusta itsestäni kiinnostunut.
Panohommiin olisi monikin ollut innostunut, itse kun en halunnut kuin virallisen,
vakavemman suhteen... Ja toivottavasti paremman kuin mikä aiemmin oli.

Mikan ja minun suhde alkoi jännästi, syystä, joka ei ole itsellekkään selvä.
(It was ment to be so?)
Mutta ilman Mikaa olisin yksin yhäkin.

On se jännä, kuinka vähän nuorella naisella on kysyntää ja kaikki astetta
huonomman ulkonäön takia.
Se jäytää ihmistä. Varsinkin kun tyhjin tuloksin koittaa sitä parantaa.
Laihtumaan ei itseään saa millään. Ainakin siltä tuntuu.
Lihomaan saa, kun hetkeksi herpaantuu.

Huonolla ulkonäöllä varustettuna olemisessa pelottaa se, että jossain vaiheessa
toinen osapuoli ymmärtää, että saisi parempaa jostain toisaalta (aivan kuten
edellisessäkin suhteessa) ja kun tämä oma olo, oma pelko heijastuu toiseen
osapuoleen, käy tämä pelko toteen.

Ja jää taas yksin.

Pitkäksi aikaa.

Pidemmäksi aikaa, mitä viimeksi oli.

Ja se on se yksinäisyys, mikä tappaa ihmisiä.

...jos ei kirjaimellisesti, niin kuvainnollisesti.

~ Darkie