IRC-Galleria

Naistenhuoneessa

Etsiessäsi vaikkapa ravintolassa vessaa, löydät yleensä jonon naisia,
joten hymyilet kohteliaasti ja asetut jonon jatkoksi. Vuorosi tullessa
tarkistat mahdollisesti näkyvät jalkaparit vessakoppien ovien alta.
Kaikki kopit
ovat varattuja.

Viimein ovi avautuu, ja ryntäät sisään lähes kaataen ulos tulevan
naisen. Päästessäsi sisään huomaat lukon olevan rikki. Ei haittaa, olet
pidättänyt niin kauan että pelkäät kastelevasi pian housusi.


Vessanpöntönsuojia tarjoava automaatti (jonkun Äidin keksimä, ei
epäilystä) on kätevä mutta tyhjä. Ripustaisit käsilaukkusi
ovennuppiin jos sellainen olisi, mutta koska ei ole, pyöräytät käsilaukkusi
hihnan varovasti mutta nopeasti pääsi yli ja laukun roikkumaan
rinnallesi (Äitisi
kääntyisi haudassaan, jos laskisit sen LATTIALLE!), lasket housusi ja otat
"asennon".
Tässä asennossa ei-enää-niin nuoret, ylijännittyneet lihaksesi
alkavat täristä.
Reitesi huutavat sinua istumaan alas, mutta koska sinulla ei
todellakaan ollut aikaa pyyhkiä istuinta tai vuorata sitä paperilla, pidät
"asennon".
Harhauttaaksesi ajatuksesi pois tärisevistä reisistäsi kurottaudut
kohti vessapaperitelinettä, jonka havaitset olevan tyhjä. Kuulet päässäsi
äitisi äänen kertovan sinulle, että jos vain olisit yrittänyt pyyhkiä
istuinta, olisit huomannut ajoissa puuttuvan paperin. Reitesi tärisevät
kovemmin.
Muistat pienen paperinpalan, johon niistit nenäsi eilen -sen, joka
on yhä laukussasi. Se saa kelvata. Hapuilet sen esiin mahdollisimman
varovasti. Se on suunnilleen peukalonkyntesi kokoinen.

Joku työntää koppisi oven auki, koska ovessa ei ole lukkoa. Ovi
iskeytyy laukkuusi, joka yhä roikkuu kaulassasi, ja heittää sen taaksesi
pöntön vesisäiliötä päin. Kiljut "VARATTU!" samalla kun yrität työntää
ovea takaisin, ja samalla pudotat arvokkaan, pienen ja rypistyneen
paperinpalan olevaan lätäkköön. Menetät tasapainosi ja putoat istuimelle.
Istuin on märkä, tietenkin.
Kömmit äkkiä ylös tietäen hyvin, että on jo liian myöhäistä. Paljas
ahterisi on tehnyt tuttavuutta jokaisen kuviteltavissa olevan
bakteerin ja eliön kanssa paljaalla renkaalla, koska et vuorannut sitä
paperilla
- jota ei tosin ollut, sen puoleen, vaikka olisit yrittänytkin.

Tämän kaiken seurauksena vessanpöntön automaattihuuhtelun tunnistin
on niin hämmentynyt, että se vetää vessan. Vesi syöksyy posliiniin
saaden aikaan hienon sumun vesipisaroita, jotka laskeutuvat takapuolellesi ja
alkavat valua pitkin jalkojasi kohti kenkiäsi.
Tarraudut tyhjään vessapaperitelineeseen jottei pöntön valtava imu
veisi sinuakin mukanasi. Tässä vaiheessa luovutat. Pöntöstä roiskuva vesi
ja märkä istuin ovat tehneet tehtävänsä ja olet likomärkä vyötäröstä
alaspäin.
Olet nääntynyt. Yrität pyyhkiä mitä pyyhittävissä on
purkkapaperilla, jonka löysit taskustasi ja livahdat kopista ulos ja
lavuaareille pestäksesi kätesi. Et keksi miten automaattinen hana toimii,
joten pyyhit kätesi kuivaan paperipyyhkeeseen ja kävelet ulos WC:stä ohi
naisjonon.
Ystävällinen lähimmäinen jonon päässä huomauttaa kantapäähäsi
takertuneesta vessapaperinpalasta (missä sekin äsken oli!?). Revit
paperin irti ja ojennat sen naiselle huomauttaen lämpimästi, että hän
saattaa tarvita sitä piakkoin.
Ulkona odottaa rakas miehesi, joka on kauan sitten selvinnyt
vessaan, hoitanut asiansa ja tullut ulos. Ärtyneenä hän tiedustelee, mikä
kesti niin kauan -ja miksi ihmeessä käsilaukkusi roikkuu kaulastasi?

Tämä tarina selvittää vihdoin miehille, mikä naisilla kestää niin
kauan.
Se paljastaa vastauksen myös toiseen yleisesti kysyttyyn
kysymykseen;
Miksi naiset menevät vessaan pareittain. Kaveria tarvitaan
vartioimaan ovea, pitelemään käsilaukkua ja ojentamaan paperipyyhkeitä oven
alta!