IRC-Galleria

Myö siis olimma Marin (<3<3) kanssa (niin siis olenko mie kertonu että Mari on ihana suloinen pieni tyttönen joka kihertelee ihanasti ja on suloisen pikkumainen lautaselle jätettyjen riisinjyvien suhteen?<3 ^_^ ) YleX:n Studio B:ssä jonne Mari suurella ja äärettömällä Rasse-tietämyksellään pääsyoikeutuksen hankki itselleen ja suuressa suopeudessaan suostui minut mukaansa ottamaan.

AutoCAD-kokeen jouduin lykkäämään seuraavaan päivään, ah mikä tuska minunlaiselle pingottajalle, jotta kerkeisin 14:49-junaan. Matka muutoin jees, mutta sitten 200 m Helsingin asemasta pysähdymme odottamaan raiteen vapautumista, mihin menikin 14 minuuttia. Otti päähän. Helsinki on ehkä hirvein paikka missä ikinä olen käynyt, ja VR sössii aina. Mutta awwpurrh kun sai sen erään tytön halaukseen, ei millään olisi irti halunnut päästää<3

Kävelimme protukahvila Soihtuun, jonne Mari meidät johdatti vankkumattomalla suuntavaistomuistillaan. Aina halunnut käydä siellä, mutta nyt vasta ensimmäistä kertaa pääsin kokemaan sen, ja... herrajjestas se on pieni. Mutta symppis ^_^

Mari ostaa karkkia Rautatieasemalta. Mie jeesustelen siitä miten kalliita ne on, mut oikeasti se kyl osti tosi säästeliäästi. Se on niin tavattoman fiksu ja käytännöllinen tyttö, rakastan<3

Juna Pasilaan, Sanni ja Tia Yhdellä Iillä saapuivat hieman myöhemmin, edellinen näyttämään meille minne mennä ja jälkimmäinen antoi nipun allekirjoitusta kaipaavia julisteita ja pieni teksti Lauri Y:lle luettavaksi. Tytöt kikattivat Rasmuksesta, minä lievästi pihalla. Ja hetken päästä tajusin jopa että puhuttaessa Andorrasta ei tarkoitetakaan pienoisvaltiota Ranskan ja Espanjan välissä...

Löydettiin kyllä oikea tie ja 5A sekä 5B mut... 5D? Mari soittaa saamaansa tukiapunumeroon. Ohjeistus ja löydämme sinne, ei olisi kyllä löytynyt yhden elämän aikana ilman apuja. Pihalla Ruben Stiller ja Peter Nyman. Ihan tässä itsensäkin tuntee merkittävämmäksi kun on nähnyt julkkiksia. Vahtimestari hädin tuskin kuuli ihmispuhetta ilman megafonia, mutta päästi meidät sentään sisälle kun Mari selitti asiamme toistamiseen. Ei tarkistanut henkilöllisyyksiä tai mitään, ei kovin suuri tuo turvallisuustaso. Istuudumme kahvioon ja hiljalleen kymmenen saapuvaa ovat paikalla.

Nuorehko setä tulee sitten tutkimaan että ketäs oikein on paikalle saapunutkaan, esittäytyy Sampoksi, ja ottaa meidät vastaan harjoittelijatytön kanssa. Hissillä ylös, hissistä ulos, ja rasmut jo näkyvätkin siellä sohvilla istumassa. Meidät saatetaan siitä ohi, jotain nuo pojat huutelevat että mitä varten myö sinne tultiin ja minne myö ny mennään, suloiset :D Kokoushuoneeseen jätetään takit, laukut ja kännykät, jaetaan korvatulpat (joita tuskin kovin moni käytti, mutta kun Yle ei halua vastuuta kuulovaurioista), puhutaan käytännön asioita, ja sitten siirrymme toimituksen tiloihin.

Pöytiä, tietokoneita, cd:itä, joku ihminen, rälläkkä. Kipikipikipi lähetysstudioon, jossa joku setä soitti biisiä tietokoneelta koko Suomen kuultavaksi. Sampo esitteli miten YleX toimii, kertoili niistä laitteista ja kaikista hölmöilyistä mitä siel on tehty. Tovi siellä istuttiin katselemas ja kuuntelemas, ja päästiin mainituksi radiossakin.

Sitten siirtyminen studio B:n puolelle. Pieni huone, jossa kaksi miestä säätää tekniikan kanssa ja yksi virittää kitaraa. Meidät istutetaan tyynyille vartoamaan. Kehotetaan siirtymään lähemmä, mut eihän myö ihan niijen jaloissa uskallettu olla. Bändin ihmiset saapuvat huoneeseen, kyselevät mistä ollaan ja lämmittelevät. Laurilla mikrofonin sijainti hukassa :D Soittivat Sail Awayn vain meille, awh ^_^ (kai, ei ainakaan nyt jälkeenpäin tulleesta videosta näy sitä?) Sitten alkavat soittaa ihan kaikelle kansalle. Ihanan intiimi keikka, äänenlaatu ja kaikki NIIN paljon parempia kuin tuos videol. Paras keikka mitä ikinä kuullut, ja... Mari nyt ajattelee min ajattelevan mitä ajattelee (selkeys<3) mut ne uudet biisit kuulosti todella hyviltä! Vaikka Justifyssä on melodia lainattu PMMP:n Onnesta :D (nyt tulee ankaraa palautetta... siis tulisi, jos joku lukisi tätä).

Encoressa bändi antoi toivoa jotain biisiä, ja hetken mietinnän jälkeen Mari huutaa Live Forever. Rasseilla ilmeisesti aika vähissä tuon biisin reenaukset kun epäilivät osaamistaan, mutta eipä tuo horjuvan tuntunut :D Sekin biisi loppuu, siirtyminen aulatiloihin sohvain luokse, kuvia ja nimmareita. Poikien istuessa tyttöni ympärillä minun heiluessa kameran kanssa, Mari kehoittaa heitä tekemään poikaystävän mustasukkaiseksi, julma nainen<3 Mutta olihan koko porukan koonneessa kuvassa minulla Laurin käsi harteillani :D Kiittelyjä, heippailuja, myö hajemma tavaramme kokoushuoneesta saaden hienot YleX-reput (täynnä YleX-kesäkumeja ;D <3 ), kuljetus ovelle ja ilta on näiltä osin ohi. Tyttöparivaljakko tulee kanssamme rautikselle jottei Helsinki nielaisisi pieniä ihmisiä, jotka yksin kulkevat pimeillä kaduilla.

Rautatieasemalla syömme Hesburgerissa ja Mari kastaa ranskalaisiaan suloisesti ketsuppiin ja meinaa purskauttaa limpparit kun hymyilen asialle<3 ^_^ <3 :D

Nyyh, Mari lähti junalla pois luotani... vasta perjantaina takaisin luokseni palaa :'/
Oma junani oli paluumatkallakin myöhässä 10 min. Sanoinko mie VR:n sössimisistä jotain?
Mutta... aivan mahtava keikkailta aivan mahtavan tytön kanssa, kerta kaikkiaan<3 ^_^

http://ylex.yle.fi/ylex-musiikki/studio-b-live-rasmus