IRC-Galleria

AAARRRRRRRRRRGGGGGGGGGGGHHHHHHHH!!!!!!!!!!!!

Kiitos ku sain avautua taas. Nyt helpotti.

Kuka estäis mua tekemästä tyhmiä juttuja?!?!?! Vois ilmoittautua mulle aika pikaisesti, sillä nyt sitä tyyppiä tarvittais.

Entä kuka vois hankkia mulle elämän?!?!?! Tai siis, onhan mulla elämä, koska jos en olis elossa, en vois myöskään ollaan just nyt kirjoittamassa tätä juttua, mut tajuutte varmaan... Mulla on elämä, kyllä, mutta se ei ole sellainen kun toivon.

Mä luulin jo hetken, että mulla olis elämä. Ja mulla olikin, mutta se oli pelkkää harhaa... Mä elin univiidakossa ja kuvittelin, että mun elämäkin oli siellä mun kanssa, mutta taisin erehtyä... Vaikka kuinka väittäisin, etten enää kaipaa sitä niin se ei taida olla ihan totta. Varsinkin kun univiidakko aina välillä lähestyy mua ja yrittää saada mut mukaansa...

"Sinne kaivannut oon, univiidakkoon..."

Ärsyttää ihan älyttömästi kun jotkut ihmiset on vaan niin idiootteja eikä ne ajattele ketään muuta ku itteään! Itsekeskeisiä pas**ja, jotka tekee niin ku niistä tuntuu kivalta ja jos se ei sovi sulle niin HV. Olis oikeesti ihan kiva, et joskus katottais omaa nokkaansa pidemmälle...

Mistä mahtaa johtua, että vasta yöllä alan tekemään asioita, joita kannattaisi tehdä jo päivällä, että saisi seuraavana päivänä herätä suht normaaliin aikaan. Mutta kun ei. Se ei vaan taida toimia niin. Ainakaan mun kohdalla. Nyttenkin teen tässä samalla koristeita ID -gaalaan. En tosin siksi, että olisi pakko, muttakun haluan. Onpahan puuhaa käsille...

Mun mieli ei vaan taida toimia mitenään normaalisti sillä mä oon aina ollu "yöeläjä", ainakin enemmän ku aamueläjä. Nytkin mietiskelen sitä kun pitäis tossa ensi vuoden alussa laittaa asuntohakemus vireille kaverin kanssa, että päästäis muuttamaan ennen ku se menee inttiin heinäkuussa, joten saattaa olla, että ihan piakkoin muutan omaan kotiin ja se pistää miettimään asioita. Esim. TV-lupa -maksu. Imuri. Huuhteluaine. Autoveron yms. maksaminen. Kaikki asioita, joita olen pitänyt aikaisemmin melkein itsestään selvyyksinä, koska niitä ei ole tarvinnut miettiä.

Mutta ei kai siin sit mitään. Mä jatkan yöllisiä pohdintojani ja askartelua.

Oon viime aikoina nähny todella häiritsevää unta. Uni vaihtuu, mut unessa on aina mukana minä ja joku henkilö, jota en tunne. On muitakin, mutta unet keskittyy vaan muhun ja tähän toiseen. Ihan kun se toinen olisi mun kaveri, mutta en ole kyllä ikinä eläessäni nähnyt sen näköistä ihmistä. En välttämättä usko enneuniin, mutta eihän sitä koskaan tiedä... Se henkilö on aika mielenkiintoinen tapaus...

Tyhjää ja pimeää.
Ihmisiä ympärillä,
Aurinko taivaalla.
Silti tyhjää ja pimeää.
Olen yksin,
kyyneleet valuvat poskille.
Ei toivoa,
Ei aurinkoa.
Vain tyhjää ja pimeää.

Käännän pääni pois
enkä silti pääse pakoon.
Se saavuttaa ja
kiertyy tiukasti ympärilleni.
Se ei anna armoa vaan
tukehduttaa minua hiljalleen.
Kaikki mustenee,
en enää hengitä.
Lopulta se sai mitä halusikin,
kuoleman.

Tuntuu, ettei mikään määrä unta riitä saamaan mua pirteäksi. Ah, tätä rakkaan Suomen talvea ja sen hämäryyttä, mikä ei ole omiaan piristämään mua... Meinaan kokoajan nukahtaa tonne tunnille... Onneks istun takarivissä ja nurkassa niin ei hävetä niin paljon ku siellä nukkuu... On muuten aika makeen näköstä kun koko takarivi nukkuu nojaten käsiinsä... aika taiteellista... :)

Taas vaihteeks tää säätila tuntuu heijastavan suoraan mun fiiliksiä... Eilen oli todella vaikeeta. No, ne jotka tietää ymmärtää kyllä mitä tarkoitan... Eikä fiilis oo kyl yhtään parempi... Oon nukkunu sellaset kolme tai neljä tuntii... Sain unta tossa viiden jälkeen... Miks ihmiset joutuu käsittelemään tällasta paskaa...? Se on epäreilua... Kukaan ei ansaitsis tällaista tilaa ku mulla on.. Tai tällaista kohtelua... Vaikka kai mäkin olisin jotenkin voinu edesauttaa olemalla ennalta viisas...

Ulkona on tollanen 'ihana' loskapaska' sää ja vastaa loistavasti mun mielialaani. Elämä on kyllä tällä hetkellä täysin poissa raiteiltaan enkä oikein tiedä mitä tekis. Eilen oltiin kyl Sadun ja Villen (Saukko) kanssa Villellä (Jaer) ja Allu ja Pertti sai hetkeks mun ajatukset pois myllerryksestä. Sitä yrittää väkisinkin sulkee ne masentavat ajatukset pois mielestä, mut kyl ne tulee sieltä vielä joskus ja mä pelkään, ettei ne tuu ystävällisin aikein.