IRC-Galleria

Kesän ensimmäinen itikanpisto.
YÖK.

Aamulla meinas olla vähä huono aamu, ja usein jos on huono aamu,
on koko päivä tositosi huono kiukkupäivä.

Mut sit se onneks vaan vähän varotteli,ja meni sit pois. (siis se aamukiukku)

Ei tunnu ees huonolta olla töissä,
mä saan rahaa kun muut tuhlaa sitä. :)
(ja ihan ite valitsin tän,et oon vapun töissä,miettikääs sitä.)

Ajatukset, jotka viimeaikoina on myllänny pahasti mun päätä,
ovat tänään pysyneet aikalailla hissukseen.
Edes hetken, mulla on rauhallinen mieli.
Mut mä vähä ehkä tiedän myös,että miksi näin on.

Vähäks siistiiii..:)

Nii,ja sain täytettyä ja lähetettyä ystävän puolesta
kouluunhakujutskatkii..:)

Ulkona paistaa aurinko,
taidan mennä hetkeks sinne istuskelemaan,
vielä kun ehtii..

Harmi,ettei voi korkata siideriä, se sopis just tähän tunnelmaan. :)

...itse vietän sen, missäpä muualla kun, töissä. :)

Mut tyhmä,kylmä tuuli.
Näin melkein-kesän kunniaksi sain aikaseksi
mennä korjauttamaan nuo puoli vuotta vanhan
tatuoinnin väritkin..
(no en ois saanu vieläkään,jos miia ei ois ke ottanu uutta kuvaa,myönnettäköön.)
Mut jospa ne nyt sit pysyis.

Nyt ei muuta kun perunoita keittelemään..:)

Lähteä nyt sitten kaupungille mieltä piristämään,jos vaikka löytyis jotain kivaa ostettavaa, vaikkei varaa oikein olisikaan kun on tuo suomen terveyden,tai siis sairaanhuolto niin helvetin halpaa.. No,löysin kuitenki takin ja jotain alusvaatteita,ei siinä mitään. Mut kotiinpäin lähtiessä tajusin et avaimet on sit kotona.. Ja kämppis tietenkään ei just tänään ehtiny siihen bussiin johon yleensä,et oltais oltu samaan aikaan himassa.. Melkein ehti jo masentua,mut tajusin sit jäädä aiemmalla pysäkillä pois,käydä kioskilta ostamassa siiderin,ja seikkailla jotain outoja katuja pitkin kotiin,niin sai ajan nopeammin kulumaan.. Sit loppuajan,jonka tässä kotiovella odottelen,näpyttelen puhelimen kanssa avautumisia johonkin typerään päiväkirjaan. Noh,meneepä aikaa,ja kohta sit pääsenkin jo sisälle lämpimään tekemään ruokaa.. On meinaan ihan kauhea nälkä.:)

Se piristää ees vähän.
Ei malta hukata hyvää päivää makaamalla sisätiloissa,
kun kesä tekee tuloaan..

Eikä yhtään menetystä voi unohtaa, ne vain muuttuvat osaksi elämää.

Tyttö: Mikä on vialla?
Poika: Pidän hänestä niin paljon...
Tyttö: Puhu hänelle!
Poika: Enpä tiedä, hän ei edes pidä minusta.
Tyttö: Älä sano noin. Olet uskomaton.
Poika: Haluan vain hänen tietävän kuinka tunnen.
Tyttö: Sitten kerro hänelle.
Poika: Minäkö?
Tyttö: Odotas, kenestä sinä pidät?
Poika: Hän ei pidä minusta...
Tyttö: Kuinka sinä voit tietää sen?
Poika: Minä vain voin.
Tyttö: No kerro hänelle.
Poika: Mitä minun pitäisi sanoa?
Tyttö: Kerro hänelle miten paljon hänestä tykkäät!
Poika: Minä kerron sen päivittäin.
Tyttö: Mitä sinä tarkoitat?
Poika: Olen aina hänen kanssaan. Rakastan häntä.
Tyttö: Tiedän mitä tunnet. Minulla on sama ongelma. Mutta hän ei ikinä tykkäisi minusta.
Poika: Voi, hänkään ei tykkää minusta.
Tyttö: Kyllä tykkää.
Poika: Mistä sinä tiedät...?
Tyttö: Kuka sinusta nyt ei tykkäisi?
Poika: Sinä.
Tyttö: Olet väärässä, rakastan sinua.
Poika: Rakastan sinua myös.
Tyttö: Joten aiotko mennä puhumaan hänelle?
Poika: Juurihan minä puhuin.

Koska luit tämän viestin, sinä saat perjantainan suudelman elämäsi rakkaudelta.

ÄLÄ RIKO KETJUA!!

Ihastuksesi pyytää sinua ulos.
Huominen tulee olemaan elämäsiparas päivä.
Kuitenkin, jos et kopio tätä päiväkirjaasi sinun elämäsi on tuhoon tuomittu rakkauden puolesta

..Sä olit perhonen
jonka siivet
eivät kauas kantaneet...